Kuulumisia, kuvia yms 2012-13

13.2.2012

Miska ja Carda kävivät näyttelyssä ja Miskasta tuli nyt sitten MUOTOVALIO viimeisen Sertin myötä ja Carda oli ROP Veteraani.

20.2.

Olimme viikonloppuna viettämässä perinteistä tapaamista kasvattien kanssa Koiviston fasaanitilalla. Pitkästä aikaa kelikin oli suotuisa meille ja viikonloppu sujui ongelmitta.
Mukana olivat meidän ja omien koiriemmeCardan, Miskan, Nellin ja Artun lisäksi: Risto, Tuija ja Janne kera Sepen ja Fuugan, Marko Mellin ja Mossen kanssa, Kimmo ja Rysty, sekä osalle vanha tuttu Timppa kera nykyisenruskean partanaaman... Mukana oli myösomaa koiraa vailla olevaMika ja lauantaina oli lajiimme tutustumassapari vierailijaa riistanhoitoyhdistyksestä, sekä-piiristä.
Kaikille tuli onnistumisia ja jokainen oli tyytyväinen viikonlopun antiin, mikä siis oli tietenkin tavoitteenakin :) Osa oikein puhkui innostusta kotiinlähtiessä...

Itsekin olimme tyytyväisiä koiriimme: Cardakin etsi niin innolla ja kovastitöitä tehden lintuja toisten jäljiltä että pakko sillekin oli kerran palkkioksi suodamahdollisuus linnulle, ja tietysti konkarin varmuudella ja ylpeästi se hoiteli homman kotiin.
Miskan tahti oli sille tätänykyä ominaista eli paljon hyviä onnistumisia ja sitä myötä riistatilanteita ja saalistakin runsaasti, ja sitten väliin mahtuivähän huolimattomuusvirheitäkin.
Nelli oli viikonlopun "yllättäjä", vaikka minä jo sisimmässäni luotin siihen, mutta nyt Jurakin joutui tunnustamaan että se on lahjakas ja hyvänenäinen jovarmatoiminen täysiverinen metsästyskoira, jolla mennään onnistuneesta riistatilanteesta toiseen ja se suorittaa puhtaasti vaativampiakin tehtäviä. (melko vaativaa oli esim koiran itsensäsyvyisessä tuiskulumihangessa suorittaa n.150m etäisyydeltä jasyvän ojantakaahaavoittuneen kukonnoutovirheettömästi)Ja vaikka ohjaajan tms takia joku tilanne menisikin pieleen ei se piittaa, vaan seuraava tilannetaas hoidetaantäyden kympin edestä. Myöskään minkäänlaista peräänmenoa ei sillä ollut vaan pysähtyi nätisti linnun lähtiessä, vaikka edellisestä tilanteesta olisikin lintu jäänyt avanssistakuusenalta suuhun:)
Arttua ei varsinaisesti linnuille viety, mutta sai sekin juosta energiansa kunnolla "pelloille" Se ei enää yritä samalla tavallakarkailla, joten sekin pääsee nauttimaan enemmän vapaudesta :)

--

22.3.-

Kevätaurinko jo sulattelee lumia vauhdilla ja metsästuskausikin on jo pääosin takana. Kuluneesta kaudesta jäi koirien suhteen lopulta ihan positiivinen mieliala ja innolla odotellaan uutta kautta. Vähän yhteenvetoa lähinnämetsästyshommista koirakohtaisesti:

Cardan ajateltiin jo olevan niin vanha, ettäsiirtyisi pikkuhiljaa eläkkeelle, mutta sepä oli toista mieltä ja yllätti kerta toisensa jälkeen innokkaalla ja ahkeralla työskentelyllä, mikä tietysti konkarin kokemuksella tuotti myös tulosta aina kun tilaisuus oli :) Ja uskomattoman sinnikkäästi se jaksoi välillä työskennellä (vaikka välillä kävi vähän sääliksi kun se yritti useamman tunnin jäljitellähangella juoksevia fasaaneja upoten itse kaulaa myöten lumeen), ihan"jalattomaksi" asti,mutta oli aina hetken levon jälkeen valmiina töihin, eikä mistään aamujäykkyyksistäkään ollut ikinä tietoakaan eli ihan oikea teräsmummohan tuo tuntuu olevan... 11-v. ja täysi peli vielä !

Miska otti tällä kaudella sitten niitä Kaer tuloksia metsästä ja pellolta ihan liukuhihnalla, lukuunottamatta paria alkukauden koetta joissa ei tullut riistakosketuksia lainkaan. Mutta yhtäkään sulkemista ei enää tullut :)Saalisvarmuus on muutenkin vakiintunut Miskankanssa ihan mukavaksi, vaikka onhan sen perusolemus vieläkin vähän tuollainen tuulella käyvä ja helposti kierroksia ottava... Miska on jännä siinä suhteessa (epärodunomainen), että se ei välitä kuolleesta ja talteenotetusta riistasta juurikaan; eli ammuttu lintu noudetaan kerran talteenja that's it, ei kiinnosta enempää,tai jos vaikkapasupikoira tekeytyy kuolleeksi se menettää mielenkiintonsa siihen. Mutta elävän ja liikkuvan riistan suhteen se kyllä käy kuumana. Ja hommissa pitää olla tyyli mukana eli kun esim. seisotaan riistaa,senkyllähavaitseeuunompikin. Siksipä vieläkin se"sähkösetteri" lempinimi tavallaan pätee...
...Ja aiheesta poiketen onhan se nyt sitten se muotovaliokin.

Nellillä oli alkukaudesta erinäisiä pikkuongelmia riistankäsittelyssä, mutta olihan se vielä ihan nuorikin, toista syksyään vasta aloitteleva. Mutta loppukaudesta siitä sitten kehkeytyi varsinainen kone eliluotettava peli tilanteeseen kuin tilanteeseen :)Harmi, ettei kokeita enää talvella ollut ja loppusyksyllä se tulosyritys kaatui laukauksesta pieneen singahdukseen riistan perään,mikä jäisiis sitten nopeastikokonaan pois. Juuri tällaisista koirista tykkään, koulutuksessa jamurkkuvaiheissa on tullut vastaan kaikenlaista "pikkuista" vastahankaa, mutta niistä on selvitty hiukan enemmäntöitä tekemällä ja tuloksena on sittenluotettavasti toimiva koira, jonka kanssa on ilotouhuta ihan mitä vain.
Iloiseksi minut teki myös, kun pääsin todistamaan kuinka Carda antoi Nellin työskentelylle "hyväksyntänsä" jaCarda jäi itse säestämäänpari metriä Nellin taakse lintuseisonnalla, eikä yrittänytkään omia tilannetta :)

Artusta ei ole metsästyksellisesti kerrottavaa, se tykkää kovasti noutamisesta jne. mutta on se kyllä niin perusteellisesti pilattu joidenkin asioiden suhteen, ettei oikein enää jaksa edes yrittää korjata, kun ei enää edistymistä juuri tapahdu jaon noita muitakin... Se on päässyt välillä touhuamaan hiukan metsästykseenkin liittyvissä puuhissa, mutta esim. asetta eivoi kyllä käyttää.Sen näytöt rajoittuvatkin siihen, että sen haku on vauhdikasta ja yläpäistä (tosin nykyään laajudeltaan aika rajoitettua johtuen siitäaiemmasta karkailutaustasta)jaosaa kyllä seisoakkin... -(pätkä puuttuu)-...ja tykkää noutaa niin maalta kuin vedestä. Myös arkielämässä aina silloin tällöin välähtelee takautumia menneisyydestä ja se on kieltämättä raskasta kaikkien kannalta (kun ei voi täysin luottavaisin mielin olla kukaan koskaan), vaikka se pääosin jo hyvin elämässäpärjääkin ja uusien asioiden yms suhteen ei ole ongelmia ollut.

15.4.

Carda ja Arttu olivat tänään näyttelyssä käväisemässä: Arttu sai EH:n ja Carda Sertin ja oli ROP ja tietysti ROP VET🙂 -"Mummona muotovalioksi" on siis Cardalla vain yhden sertin päässä...😀

27.7.

Kesä on jo vierähtänyt pitkälle ja touhua on riittänyt muiden "harrastusten" parissa rutkasti ja koirat olleet vähän "lomilla"...

Kuitenkin jo heti alkukesästä kävivät Nelli ja Miska suorittamassa vesityökokeet ja saivat molemmat täydet pisteet 🙂(juoksuajoista huolimatta; Miskalla oli juuri ottipäivät parhaimmillaan ja kotona odotteli Arttu-sulho, mutta suoritti se silti työnsä)

Surullisempia uutisia on, että M-pentueen Mindy on poistunut joukostamme paremmille metsästysmaille heinäkuun alussa sairauden seurauksena 😥

27.8.

Metsästyskausi onkin jo startannut vauhdikkaasti ja koirat ovat päässeetrutkasti noutohommiin.Meidän tytöt ovat kukin olleet vuorollaan niin kyyhkystyksessä kuin sorsastuksessa mukana ja jokainen on saanut haeskella lintujaniin maalta kuin vedestä riittämiin. Tosinnuorempien tyttöjen valeraskaudet ovat saaneet pöntöt vähänsekaisin ja toiminta on välillä ollut hiukan vähemmän terävää... Olimme myös juuriviikonlopun porukalla jahdissa, johon osallistuivatMelli ja Mossekin Markon ja Katjan kera :)

Petojenkin kanssa ovatolleet osa tekemisissä... Cardallene nyt ovatvarsinainen intohimo, mutta Miskakin yllätti jokin aika sittenpositiivisesti, kun ilmestyi metsän siimeksestäylpeästi kantaen, itsenäisesti löytämänsäja oma-aloitteisesti tappamansa supikoiran kanssa.

Cardakin alkaa taas olla oma itsensä... se kun oli onnistunut hankkimaan kesän mittaankunnon pissitulehduksen itsellensä (eli vasta toinen sairastuminen elämänsä aikana) ja on nyt ollut vahvalla antibioottikuurilla. Ja minä kun jo kesällä hetken luulin että se alkaa vanheta kun oli hiukan vaisumpi ja läähätti useammin...

5.9.

Tänä iltana juuri ennen auringonlaskua täydellisen sateenkaaren värittäessä taivasta Arttu nukkui pois keskuudestamme omalle pedilleen autoon, kytättyään vielä viime hetkiin astikissoja eläinlääkärin pihamaalla. Päätös oli meilleerittäin raskas, mutta järjellä jatulevaisuutta ajatellen paras ratkaisu sekä sille itselleen, että myös meidän jaksamisen kannalta. Olimme jo jonkin aikaa olleet pisteessä, jossa edistymistä ei enää tapahtunut ja kuitenkin jäljellä oli vielä sen menneisyydestä asioita, jotka rasittivat meitä ja sitäsekä henkisesti, että fyysisesti ja estivät myös sen käytön varsinaiseen metsästykseen, johon sillä olisi ollutvahvat vietit ja suuri intohimo. Täydennän myöhemmin asioita tarkemmin Artun omalle sivulle ja lisään vielä viimeisten päivien kuvat ja videot koirista, jotka kuvastavatniitä hyviämuistojamme iloisesta ja vauhdikkaasta Artusta.

Viime viikonloppuna olimme myös münsteripäivillä koko neljän koiran lauman kanssa. Miska ja Nelli olivat myös mestaruuskokeessa, joka oli puintitilanteen vuoksi metsässä, mutta eivät saaneet kumpikaan tulosta. Kokeen kaikkiaan 32:sta koirasta vain kaksi pikkumünsteria palkittiin, mutta positiivista oli, että yhtään koiraa ei sortunut peräänmenoon tai suljettu kokeesta. Isomünsterit saivat kokonaisuudessaan kehuja hakutyöskentelystä, mikä on melkoisen uusi ilmiö... Miskan ja Nellin hakuakin kehuttiin, vaikkeivat nyt ihan parasta pistelleetkään.(- Nellin koearvostelu:Nellin haku on sopivan laajaa ja hyvävauhtista. Alue tulee haettua tarkasti. Ohjattavuus myös hyvä. Kestävyyskin erinomainen, mutta lintuja ei päivän aikana löytynyt. Joten riistatyön puuttuessa palkinnotta. /Marko Paukkeri.- Miskan arvostelu: Haku: Rauhallisella laukalla yläpäisesti hakeva koira, sopivasti itsenäinen. Kuviointi kunnossa. Tuulenkäyttö pääsääntöisesti kunnossa. Rasitteena törmäys teereen ja plussana tuo siipipoikkinaisen teeren ohjaajalle. / Jukka Rohkimainen)

Erilaisia omien nimien tunnistus temppuja esittelimme usein näytösluonteisestimonissa tilanteissa. Tässä on versiona luoksetulo nimien mukaisessa järjestyksessä ja kuten huomaatte järjestys ei ole ulkoa opeteltu vaan sitä voi vaihdella. Keskimmäisessä otoksessa tosin Miska vaikuttaa asiaan ottamalla aavistuslähdön...

Vauhti yms eivät ole parasta luokkaa, koska videot on kuvattu kylmiltään ilman virittelyjä ja harjoitteluja ja kaiken kukkuraksi vain päivää ennen Artun poismenoa, joka jo vaikuttaatunnelmaan ja mielialoihinkin.

Viimeiset muistomme Artusta. Kuvat ja videot on kuvattu juuri ennen viimeiselle eläinlääkärireissulle lähtöä, joten ihan täydessä terässä emme tunnelman vuoksi ole...

--

27.9.

Joka syksyinen metsästysreissumme Pohjois-Karjalassaon takana. Ekan viikon reissussa oli Jura kera Miskan ja Nellin.Ensin alkuun menee aina hetki löytää linnut ja muutenkin totutellessa olosuhteisiin, joten onnistumissaldoksi ensimmäiseltä viikolta jäi Miskalle vain yksi teeri. Nelliä ei metsässä oikein onnistanut ja sen ekan viikon ainoaksimeriitiksi jäikinmelkoisen pitkä haavakko tavin nouto. Se ui sinnikkäästi sukeltelevanlinnun perässä reilun vartin, kunnes vihdoin sai napattua sen suuhunsa ja ui vielä sitkeästilintu tukevastisuussa pitkän matkan rantaan takaisin.

Toiseksi viikoksireissulle menin sitten minäkin lapsiemme ja Cardan kanssa. Cardalla oli - tietysti - heti ekana päivänä hieno riistatyö koppelolle, mutta ohilaukauksen takia ei lintua saaliiksi asti saatu. Carda on kyllä niin pomminvarma metsälinnuilla :)Tosinonhan sillä jo kokemustakin rutkasti; tämä oli nimittäin jo sen 11.sta syksy samoissa tutuissaitärajan tuntumanmetsissä. Sorsia Carda sentään pääsi noutamaan useampaan otteeseen jateki hommat rutiinilla ja innokkaasti, selkeästi nauttien aina kun pääsi töihin.

Miskallekin tuli jälkimmäisellä viikolla joparemmin onnistumisia ja lintusaalistakin saatiin...Sen kunto myös kasvoi reissun mittaan kohisten ja loppuaikanasenkin hakualkoi ajoittain lähteä käsistä ja pari kunnon jänisajoakin nähtiin, joilta se kuitenkin saatiin sopivassa tilanteessa käskystä pois(toinen hömppä pitkäkorvajuoksi muutaman metrin päästä nuorempaa poikaamme Miska perässään ja hänen metsäpäivänsä oli silloinpelastettu...)

Nelliosoittautui liian "röyhkeäksi" ja varomattomaksi arkoina olleille metsälinnuille ja siihen kun lisätään oma varovaisuuteni ampumisen suhteen, niin saalis saldomme jäi metsässä nollaan. Nelli on kuitenkinaivan uskomattoman sinnikäs ja kestävä juoksija; se pistelee menemään pitkällä loikalla vauhdikkaasti isoja särkkiä ylös ja alas toisensa perään, eikä edes upottavat suot saaneet sitä hidastamaan. Tosin välillä vähän hermostuin siihen, kun se alkoi viilettää turhan kaukana ja kovaa, niin että itse sai tosissaan pistää tossua toisen eteen, jotta se pysyi kohtuuetäisyydellä (mikä metsässä on omasta mielestäni maastosta riipuen muutaman sadan metrin sisällä), heti jos hidastelin, se alkoi tehdä aivan liian pitkiä lenkkejä, kun nopeana hyvin ehti... onneksi se pitää kuitenkin itse yhteyttä hyvin, eikä ole kauaa kadoksissa (paitsi kerran, kun selivisti autolle palatessa vielätarkistamaan täysvauhtia puolessa tunnissa Miskanhakeman päivälenkin)Onhan se toisaalta välillä kivaa, kun voiitse seisoskella hakkuuaukon reunassa tai särkän laella ja katsella kun koira kiertää hehtaaritolkulla itsekseen... tosin välillä ajattelin kauhulla että tuolla kun se alkaisi seistä niin minulta menisi ainakin puoli tuntiapäästä sen luokse;)Ensimmäisen kerran se silminnähden vaikuttiväsyneeltä vastaviikon ja neljän päivän jälkeen iltapäivästä, -ja se siis teki monen tunnin päiviä täysillämetsässä...

8.10.

Viikonloppuna kävin Nellin kanssa Pohjanmaan lakeuksillaNivalassa Ladies Trialissa Eijan ja Rudin kanssa ja olihan siellä montakymmentä muutakin koiraa... Lauantaina Nellin haku ei lähtenyt kahdessa ekassa erässä käyntiin lainkaan sille ominaisesti,vaan se juuttuiuseasti tarkistelemaanlintujen hajuja. Olihan niissä tietysti ihan tuoreet hajut, kun oli juuri ennensen vuoroa kopaikoista tehty riistatöitä, muttakummallisen kauan se niihin takertui, kun normaalisti se ei kauaa viitsiihmetellä vaan kiirehtii jatkamaan matkaa.Liekkö jännityskin (myös ohjaajan...) vaikuttanut asiaan myös.Kolmanteen erään se jo lähti hiukan reippaamman oloisena ja löysikin nopeasti lintuja joita seisoi. Hyvän avanssin ja pyyparven pölähdettyä ilmaan se seisahtui aivan hetkeksi ja sittenpyrähti pätkän tiirailemaan lintujen perään. Ihan hassua, kun se ei harjoituksissa mene lainkaanperään ja pysähtyy nätillä käskyllä (kuten viikkoaiemmin monessa tilanteessa peräjälkeen), niin miksi sitten kokeessa? Sitä ei kuitenkaan tuosta suljettuja kylmän linnun noudon jälkeense palkittiin AVO3 tuloksella, josta alammenyt sitten parantelemaan. Illalla hotellihuoneessa Eijan kanssa päivän tapahtumia kerratessateimme sotasuunnitelmia seuraavan päivän koettavarten (mm.olla itserennosti ja välttää jännittyneitä kovalla äänellä annettuja komentoja, jotka ehkä kiihdyttävät tms. koiraa entisestään), mutta eipä niistä ihan niin helposti onnistunut pitämään kiinni...

Seuraavana aamuna Nellistarttasi ekanapellon laidasta päästensiis puhtaaseen pöytään ja ehkä jännitystäkin oliniin koiralta kuin ohjaajalta jo hälvennyt, joten haku alkoi heti aamustaihan Nellimäisesti ja saimme tuomariltakin vuolaasti kehuja. Ekan erän loppupuolella Nelliotti myös elämänsä ekan jänisajon ja minultakin meni pasmat sekaisin eikäsopivia sanojakaan suusta heti tullut. Jänis sai onneksi eksytettyä Nellin aika pian jase saatiin takaisin hakualueelle luovimaan. Toiseen erään Nelli sitten lähti valmiiksi melko kuumana, kunjuuri ennen tienpenkaltameidän jälkijoukon jaloista pölähtifasaani lentoon ja laskeutui ihan lähelle peltoon ja kyllähän Nelli sen vielä kahvitauonkin jälkeen muisti... Fasaani ei onneksienää ollut siinä mihin oli laskeutunut, koska Nellihän laskettimelko vauhdillasinne tsekkailemaan.Senpengottua hetken lähimaastoa otin pillillä pois javinkkasinpellon toiselle laidalle luoville, jottairtaantuisi hetkeksi ja yrittäisi sitten uudelleen alusta. Fasaani oli kuitenkin juossut melkoisen matkan ja parissa ojassakin enkä uudestaan enää kuumana käyvää Nelliä keskeyttänyt (olisi ehkä pitänyt?) Se seisahtui ensin ojan reunalle, mutta laskeutui sitten näkymättömiin ojaan. Jonkin ajan kuluttua ollessamme jo hyvin lähellä ko paikkaa petti hermo ojassa; ei varmaa tietoa kummalta ensin, mutta ainakin Nelliltä sitten, koska tuli vauhdilla ylös ojasta linnun perässä ja pisti linnulle minustaluvattoman paljon vauhtia matkaan... Sen jälkeen harjoittelimme jälkijoukossa asiallisesti kulkemista hyvän tovin. Loppupäivästä tuomarimme halusi kuitenkin ottaa Nellin vielä parihakuun, jottaryhmämme alkaisi löytää riistaa paremmin esiin. Melko alussa Nelli teki taas luvattomuuksia livistäen mustasukkaisestitoisen koiran alueelle ja tottelemattomasti vielätarkisti vauhdilla naapurinkin aluetta laajaltiennenpalaamista omalle puolelleen, jolla sitten parin luovin jälkeen heikossa myötätuulessa törmäsi isoon peltopyyparveen. Itsekinyllätyin niin että suustani pääsi vain se vaistomainen normaalinopea 'paikka'-käsky ilman tehostettua äänenkäyttöä ja kas kummaa Nelli seisahtui niille sijoilleen ilman pienintäkään pyrkyänyt sitten perään.Sen jälkeenitse totesin jo, että Nelli on omat tilaisuutensa saanut ja pilannut, eikä enempää tarvitse.Näin ne hommat vaihtelee; sitten kun haku kokeessakin luistaa, se löytää hyvin riistaa, mutta törppöilee muutoin. ...jatkamme harjoituksia ja yritetään hankkia rutiinia hommiin, kun luvattoman vähän olen sen kanssa ehtinyt touhuta.

Saimme viikonloppuna myös iloisia uutisia: Nellin isä Platte sai lauantaina toisen AVO 2:sen 74 pisteellä ja siitä tulinyt FI MVA !!!

29.10

Olin Nellin kanssa viime perjantaina kokeessa ja hyvin alkanut päivämme kaatui sittenviimeiseen erään, kun tuomari olisi halunnut sille vielä pudotuksen palkitakseen ykkösellä... Eli Nelli sortui sitten päivän lopuksi paukusta matalalla lentäneen linnun perään, jonka lähtöä en puskan takaa itse nähnyt ja se suljettiin. Tuomarin mielestä Nelli oli siihen asti ykkösessä kiinni, ja vahvasti, ennen mokaamistaan ja kehui aiempaa riistatyötä kriitikissäkin täydelliseksi ja olisi antanut sen perusteella täydet 5 pistettä riistatyöstä. Hakukin oli hänesti tarpeeksi hyvää, aktiivista ja riistalle pyrkivää, vailla ainuttakaan miinustavaa rasitetta.

Tuomari siis piti Nelliä niin hyvänä että hanskaa varmasti kaiken ja hän piti pudotusta tarpeellisena ykköseen ja olisi pitänyt saada noutolintukin alas... Hän kyllä vielä kokeen jälkeenkin harmitteli epäonnistumista, koska ei kuulemma turhan usein näe yhtä vakuuttavia riistatöitä kuin Nellillä kokeessa. Ja tässä tapauksessahan meidän koko viimeinen hakuerähän meni vähän pieleen kun juuri oli ollut usealla koiralla riistatilanne vartin sisään ennen Nelliä ja sitten heti samaan maastoon Nelli hakuun runsaiden kuumien jälkien sekaan ja sehän kävi tosi kuumana heti alusta asti. Nelli seisoi kuitenkin hienosti erän loppupuolella lintua ja sen molemmat seisonnat kokeessa kestivät hyvin minun ja tuomarin lähestymisen rauhassa jutellen ihan "persiiseen kiinni" ja avanssitkin vakuuttivat tuomarin, kun Nelli ampaisee yhdestä käskystä suoraan lintuun. Nelli myös pysähtyy itse linnun lähtiessä, mutta kuumenee sitten jälkikäteen paukusta yms... Ja nyt kaiken mennessä pieleen, en nähnyt lainkaan linnun lähtöä ja tajusin sen vasta ampujan ampuessa, jolloin oli jo myöhäistä. (ja siihenkään ei saanut yritettyä pudotusta, kun lintu lensi maata viistäen vain puolen metrin korkeudella). Nellihän ei myöskään yritä lainkaan varsinaisesti ottaa lintua kiinni, vaan livistää vain kuumetessaan uudelleen hakuun. Olenkin syyttänyt itseäni miksen tajunnut komentaa 'paikkaa' silloin kun Nelli pysähtyi hetkeksi ojan reunalle, koska olisihan minun pitänyt kuitenkin tajuta sen linnun lähtevän juuri silloin...

Ikinä ei ole minua harmittanut näin paljon kokeen jälkeen, kun meilleolisi periaatteessa riittänyt vaikka se hyvä kakkonenkin, enkä ollut itse kovin innolla enää pudotusta lähdössa iltapäivällä hakemaan... Myös ampujaa harmitti kovin ettei ollut mm. saanut aiemmasta riistatyöstö sitä pudotusta...Nelli ei myöskään harkoissa mene perään oikeastaan koskaan, vaan vain kun kierrokset käyvät liian kovilla, eli koetilanne tms... Elikkä yli puolet Nellin peräänmenoista on tapahtunut kokeissa ...ei anna ihan oikeata kuvaa koirasta :(

Treenasimme runsaasti myös lauantaina ja sunnuntaina (oltiin koko viikonloppu fasutilalla) ja oikein tahallaan järjestettin hankalia ja kuumentavia tilanteita ja yritettiin saada mokia esille, ettei aina tarvitsisi mennä kokeeseen mokailemaan. Sunnuntaina saimme sentään lopulta yhden peräänmenon tapaisen aikaiseksi ja lauantainakin yksi luvaton noutoon lähtö linnun jo ehdittyä pudota maahankin saakka ihan koiran lähelle. Mutta kun koiran seisonnat kestää senkin että Carda touhuili riistatilanteissa seassa vapaana ja sitten minulla oli Miska hihnassa ja menin sen kanssa antamaan avanssi käskynkin aivan Nellin viereen, jopa hiukan etupuolelle ja silti se kesti hyvin ja pysähtyikin linnun lähtiessä ja ammuttaessa, niin on se kumma että kokeessa sattuu tuollaista kuten perjantaina.
Tosin Nellillä on aikamoinen taipumus riistakateuteen eli ehkä vieraiden koirien läsnäolo saa sen siksi pönttöilemään. ...äiteen tyttö ;) -Cardakin nosti sunnuntaina maastosta itse neljä kertaa linnun, kun huomasi ettei kukaan aiokaan tehdä sen kanssa riistatöitä oikeasti, niin alkoi selvästi kiukutella ja osoittaa mieltä. Meillä kun oli tarkoitus Cardalla vain hämmentää pakkaa mukana maastossa touhuillessaan, mutta eihän se tyydy jäämään toisten varjoon...
Ja kuitenkinCardan kanssa perjantain koepäivänä haettiin ihan rutiiniluontoisesti ja oikeaoppisen toiminnan myötä maastosta päivän päätteksi reilussa viidessä minuutissa noutolintu kokeessa palkittavien koirien noutosuorituksia varten... (herätti hiukan huomiotatuollainen eleetön viilipytty "kone")Eli mummoon voi vieläkin luottaa aina tarpeen vaatiessa :) Carda olisi muuten varmasti saanut aikanaan tuolta tuomarilta kiitosta, koska hän arvosti kaikkein eniten koirassa taitavaa riistatyöskentelyä ja koiran kykyä löytää riistaa.

12/-12

Loppuvuonna emme ehtineet muiden asioiden vuoksi koiria enää linnuille viemään, tosin Cardalla oli ikävä kyllä runsaasti jäljestyskeikkoja (ikävää siksi, koska tarkoittaa siis runsaasti haavakoita ja kolareita). Pitäisi alkaa varmaan Nellistä pikkuhiljaa tekemään sille seurajaa, koska pahimmillaan monta jäljestyskeikkaa viikossa alkoi jo selvästi käymään sen voimille. Varsinkin kun se esim. kerran turhautuneena, kun haavakko elukkaa eitavoitettu, ottipäivän päätteeksipitkänjänisajon umpihankeen... Kun ei ikinuoren työkoiran pää ymmärrä ettei vanhentuva kroppa enää ole ihan parhaassa iskussa,joutui se kärsimään siitä sitten pitkän aikaa.

Eli olimmesiis helmikuussa tuttuuntapaan viettämässä metsästyshenkistäviikonloppua yhdessäjo tutuksi käyneelläpienellä koira- ja ihmisporukallaKärkölässä fasaanitilalla. Jokunen lajiin tutustuja/vierailijakin porukkaan taas sopi sujuvasti ja hyvällä fiiliksellä kaikki koiriemme kanssa touhuttiin ja iltaisin tietysti saunottiin yms.

Pettymyksiäkin alkuvuodelle jo oli meillätullut kun Miskaa käytettiin vielä toisenkin uroksen luona astutettavana kokeeksi, eikä asiassa päästy alkua pidemmälle, kun ei koirilla "synkannut" siinä mielessä, joten haikein ja surullisinmielin oli todettava kasvatuksemme jatkuminen sen kautta lopullisesti tyrehtyneen.

14.7.

M-pentue on jo 8 vuotta :) Miten aika meneekin näin nopeasti...

Sitten "hauskoja" tulosuutisia 12 vuotiaasta Cardasta: Raahasin Cardanvielä näyttelyyn, kun tuossa nurkilla (Hyvinkäällä) oli ja ilmatteeks tuo mummeli pääsi. Katselin sitä tuossa näyttelyn alla sillä silmällä, että lähdetäänkö ja totesin sen olevan taas oikein hyvässä kunnossa,
karva kiiltää ja pistelee reipasta ravia menemään pitkin pihaa, eikä lihaksetkaan jäykisty näin lämpimällä kelillä. Ja ihan kivasti menikin; Carda esiintyi tosi hienosti ja liikkuikin reippaasti ja lennokkaasti jne. eli se sai vikan sertinsä janyt se on sitten muotovalio :) Eli toteutui meitin "mummona muotovalioksi" vitsimme. Sehän oli saanut ekan sertin 3-vuotiaana ja sitten oli näyttelyistä taukoa reilut 7v... ja toisen sertinsai reilu vuosi sitten11 vuotiaana ja nyt vikansa 12v ja risat ikäisenä :) Ihan oikea teräsmummo se kyllä on!

Tässä vielä Cardan arvostelu, aika hienoa tekstiä tuon ikäiselle:Powerfull & still in excellent condition. Well-sized. Correct head proportions & lines. Excellent eyes. Strong topline. Powerfull front. A littlebit upright in rear. Moves & shows well. -VET ERI, SA, ROP, SERT,FI MVA

Meillä on ollut hiukan hiljaiseloa näin koirarintamalla, sillä ikäväksemme Nellin terveyden kanssa on ollut vakavia murheita ja koko kevät on ollut epävarmaa jopa sen selviäminen hengissä. Nelli sairastui pian fasaanitila viikonlopun jälkeen ja meni tosi nopeasti hengenvaaralliseen kuntoon ja sitä on nyt hoidettu monta kuukautta ja vihdoin kesäkuussa alkoi tulla selkeitä merkkejä toipumisesta. Onneksi nyt näyttää valoisammalta ja pahintaitaa olla takana, vaikkakin joitakin elinikäisiä seuraksia ehti tulla.Kirjoittelen siitä jossain vaiheessa perusteellisen selostuksen vaikka tuonne Nellin oman sivun alle.