Kuulumisia, kuvia yms 2010-11

14.2.2010

Kiirettä on pitänyt alkuvuonnakin... Laitoin nyt kuitenkin edes joitakin kuvia. Fasaanitilallekin porukalla ollaan menossa taas kohtapuoliin.

7.3.

Pari viikkoa sitten 19.-21.2. olimme fasaanitilalla Kärkölässä. Säät eivät kovan pakkasen ja tuulen vuoksi oikein suosineet meitä ja vaikeuttivatkin touhuja monella tavalla, eikä vähiten siksi ettei ulkosalla tarjennut järin pitkiä aikoja kerrallaan. Onneksi mökissä sisällä oli lämpöistä ja iltaisin saunassa pääsi syvälämmittämään lihakset kunnolla.

Perjantaina Jura meni meidän aikuisten tyttöjen Cardan ja Miskan kanssa jo aamupäivällä lämmittämään mökkiä ja vähän alustamaan viikonloppua ja minä liityin porukkaan illalla "kakaroiden" Nellin ja Artun kanssa. Paikalle saapui muista osanottajistaperjantaina ainoastaan N-pentujemme isäkoira Platte perheineen.Perjantaina ei vielä lintuja maastosta löytynyt.

Lauantaina paikalla olikin sitten suurempi poppoo; yhteensä 14 isomunsteriä ja 1 karvaparta: Meidän 4 koiruutta; kantaäiti Carda, vanhempi tytär Miska ja nuorempi Nelli, sekä Arttu-poika. Miskan sisaruksista paikalla oli jo tutuksi käynyt porukka eli Melli, Metka ja Sepe.Pienistä pennuista Nellin sisko Netta ja veljet Remu ja Rysty, sekä niiden isä Platte ja saman perheen parrakas Tello. Lisäksi Janitan ja Pekan Emma, Muska ja Bärbel.

Lintuja istutettiin aikuisia koiria varten maastoon ja vauvojen kanssa yritettiin treenailla hallitummin. Pari pientä osoittikin seisonta taipumuksia jo kuolleen (vasta saaliiksi saadun) linnun kanssa kokeiltaessa. Elävillä linnulla oli tarkoitus jatkaa harjoittelua enemmänkin, muttatoisen linnunkarkuun pääsyn vuoksi harjoittelu jäivähän vaiheeseen. Jokainen pääsi kuitenkin edes kerran kokeilemaan elävän hajulle. Lisäksi hurja keli: pakkasta yli -20C jakova piiskaavatuuli lentävän lumen kera aiheuttivat kaikennäköisiä ongelmia päivän mittaan. Pikkuisille päivän anti jäikin paljonsuunniteltua heikommaksi, mutta toivon mukaan yhteiset leikkihetketedes olivat vaihtelua arkeen.
Isot koiruudet isäntineen kyllä noukkivat vaikeassakin säässä maastosta lintuja talteen rutiinilla.

Sunnuntaiksi paikalle jäikin enää muutama porukka, eikä Nellin lisäksi yhtään pikkuistajoten hajaannuimme päivän aikanakukin taholleen treenailemaan ja metsästelemään. Sunnuntai onnistui paremmin, vaikkahyytävä keli jatkuikinja kaikki saivat tavoitteitaan toteutumaan. Nellikin pääsi oikein kunnolla useampaan otteeseen tutustumaan vapaana olevaan riistaan narussa, kun isosisko Miskan tilanteita hyödynnettiin törkeästi pikkusiskon hyväksikin... Ihan viimeiseksi ennen lähtöäMetka ja Pete käväisivät "ottamassa" talteen myös lauantaina karanneen pikkuisten treenilinnun eli maasto taisi jäljiltämme jäädä ihan yhtä tyhjäksi kuin tilalle mennessämme :)

16.4.

Eipä ole ehtinyt sivuja järkkäillä, mutta näyttelyssä tuli viime viikonloppuna käväistyä: Miska sai toisen sertinsä ja Nelli Kp:n.

Vihdoin sain laitettua kuviakin taas katseltavaksi. Uusia on ihan reilusti vähän joka albumissa ja albumeitakin onhieman uudelleen järjestelty. Jatkan taas joku yö..., jotta sivut saisi ajantasalle kaikilta osin.

14.6.

Pitääsellaista kiirettä firman, lasten, koirien ym. kanssa, että meinaa jäädä nämä "ei niinelintärkeät" asiat vallan hunningolle.

Joka tapauksessa Miska ja Arttu olivat eilen ryhmänäyttelyssä, koska Artulle piti saada näyttelytulos. Tiukille meinasi mennä, kun sen röntgenin perusteella hankittu eläinlääkäritodistus katkenneesta etuhampaasta tuli vahvistettuna kennelliitosta vasta torstaina.
Näyttely oli hieman mielenkiintoinen... ulkomaisella tuomariherralla olimelko poikkeavatkäsitykset koirien hyvistä ja huonoista ominaisuuksista kuin itsellä ja rodun kotimaisilla asiantuntijoilla. Artun takaliikkeistä olen samaa mieltä ja Miskan liian voimakkaat värit:] ovat tietenkin makukysymys, mutta muutoin menikinaika tavallaristiin. No Arttu sai tuloksensa ja lähes joka koira tuntui saavan 'turvallisesti' EH:n.

Artun osalta helpoimmat asiat eli paperit alkavat olla kunnossa, eli rekisteröity Suomen kennelliittoon, lonkat ja kyynärät kuvattu, hampaasta todistus ja näyttelytuloskin.
Käytännön puolella työsarkaa vielä riittää, vaikka paljon on jo saatu aikaankin, mutta työmaa on suuri. Aluksi opettelivat Nellin kanssa asioita samaa tahtia (Arttu tuli meille kun Nelli oli n.10viikkoa), mutta nykyään Nellillä on jo reilusti keulaa, koska sen opettelu tapahtuu puhtaalta pohjalta ja on näin ollen helpompaa.

Nelli on äitinsä tyttö, kuten toivoimmekin. Kova tekemisen halu ja sinnikäs niin hyvässä kuin pahassakin. Kieltämättä itselläkin välillä meinaa usko loppua, mutta sinnikkkyys kuitenkin aina lopulta palkitaan. Esim. n.500 palautusta tarhaan, aidan yli kiipeämisen seurauksena tuotti viimein hedelmää... on jo viikon pysynyt aitauksessa kiltisti. Omaa pinnaa kasvattaa kummasti kunyhtenäkin iltanaylipuolen yön sai painia koiran kanssa ulkona hyttysten syötävänä,ihan vain kunmurkku päätti ettei halua totella, mutta sellainenunohtuunopeasti kun koirasen jälkeen toimii ripeästi ja kunnioittaen.Sama juttu kuin Cardallakin; vahva luonne vaatii vielä vahvemmanjohtajan (ja tarkoitan henkisesti).Vastapainoksi kaikelle työlle saa varmatoimisen ja uskollisen työkoiran, kuten Carda, ja Nellistäkin sellainenvarmasti tulee.

Cardaa olemme yrittäneet saada mejä kokeeseen, toistaiseksi huonolla menestyksellä... Käytännön jäljestys keikkoja on kevään mittaan ollut harvakseltaan, mutta aina välillä hälytys tulee.
Miska on pari kertaa ottanut äitiltä turpiinsa oikein kunnolla, kun onhölmö kokeillut haastaa tuon teräsmamman, joka ei aio paikkaansa luovuttaa. Miskan kanssa täytyisi muutenkin jotain (kuntoilua)vähän kehitellä, kun tuntuu laiskistuneen melko lailla, mieluiten vain makailisi kaupan lattialla päivät pitkät ihmisten rapsuteltavana...

13.11.-22.11.

Paljon on tapahtunut,vaikken ole ehtinyt tänne kirjoitella,mutta yritän korjailla asiaa...
Käyn läpi ihan koirakohtaisesti menneen kesän ja syksyn asioita.

EnsimmäiseksiCarda- teräsmummo, joka aina vaan porskuttaa koiralauman johtajana, sattui tai tapahtui mitä tahansa, se ei taida edes hyväksyävaihtoehtoa ettei näin olisi. Sen kanssa on toisaalta niin helppoa, kun se "klaaraa kaiken" eli se on luottopeli, joka tekee sen missä muut epäonnistuvat tai joista ei edes olisi ja laumakin taitaa sen tietää, kun aika helposti luovuttavat vaikeuksien edessä ohjat Cardalle ja toisaalta Carda helposti suuttuu ja alkaa kiukutella, jos joku muu pääsee töihin ja se joutuu katsomaan vain... Eli edellinen tulee hyvin ilmi esim. metsästushommissa, jossa tyttäret mielellään jättäisivät vaikeammat noudot äidin hoidettavaksi.

Kolarijäljestyksiä Cardalle on kertynyt pitkin kesää ja syksyä vaihtelevasti, mutta joka kuukausi on keikkojariittänyt ja jäljestettävänä on ollut lähinnä erilaisia peuroja. Supikoiriakin on tullut vastaan ja hengestään ovat aina päässeet. Carda tuntuu oikein nauttivan kun pääsee purkamaan tarmoaan supien kanssa ja on alkanut, jopa kesken jäljestyksen hoitelemaan moiset otuksetpois päiviltä, ennenkuin jatkaa hommaansa.

Syys-lokakuussa Carda oli mukana Pohjois-Karjalassa viikon verran. (Reissussa oli mukana meidän tytöt ja "vakiokalustoon" jo kuuluva Miskan veliMetka omistajineen) Nuoremmat juoksivat tietenkin eniten, mutta kyllä Cardaakin oli pakko juoksuttaa joka päivä, muuten se alkoi kiukutella. Juoksutimme sitä pääasiassa Nellin kanssa yhdessä ja erittäin arkana olleiden lintujen kanssa harvat tilanteet menivät pääsääntöisesti hukkaan tyttären törttöilyn vuoksi... Vähän ikä jo näkyi kun Carda juoksi itsensä välillä niin jäykäksi, ettei askelpituus illasta ollut kummoinen, mutta niin vain se aina oli seuraavana aamuna taas vetreä ja intoa täynnä.

Sellainen päätöstehtiin, että Carda kävi steriloitavana elokuussa, sillä kun ei enää juoksuja tarvitaja näitä tyttöjä on Artun kiusaksi muutenkin riittävästi. Leikanneen eläinlääkärin mukaan hän ei olisi uskonut, jolleiolisi varmasti tiennyt Cardan ikää;sisuskalut kun olivat kuulemma kuin viisivuotiaalla, eikä mitään vanhuuden oireita tai rappeutumisen merkkejä näkynyt. Samalla poistettiin nisästä patti, joka sille tuliedellistä pentuetta odottaessa.

Kaikenkaikkiaan Carda on viettänyt tervettä ja aktiivista elämää ja on itsekin vaikeaa välillä uskoa sen ikää. Ainoa merkki tuntuu olevan "uusi murkkuikä" ja muka omat oikeudet...

Miskankanssa on ollut vastamäkeäkin; keväällä ja kesällä (pikkusiskon myötä itsevarmuutta saaneena)se uhmasi äitiänsä ja otti äidiltä selkään useamman kerran ja paranteli sitten haavojansa. Joko edellisen seurauksena tai muusta syystä se sai erittäin sitkeän tulehduksen kynsiinsä, jota paranneltiin koko kesä. Kynnen tyvet märkivät niin kovin että kynnet irtosivat ja vaati kaksi vahvaa pitkää antibiootti kuuria ennenkuin tulehdus talttui. Kahdesti lähetettiin näyte patologille, mutta eipä niistä mitään selvinnyt (ekalla kerralla tulos; kynnen rakenne normaali, ei hiivaa, ei sientä, tarvitaan uusi näyte syvemmältä. Toisella kerralla; kroonistunut voimakasasteinen märkäinen tulehdus, tarvitaan koko varvas tarkempaan lausuntoon. Siinä vaiheessa eläinlääkärikin totesi että eiköhän jo riitä, hän ei ala varpaita ihan huvikseen amputoida ja olimme samoilla linjoilla) Onneksi syksyksi Miska saatiin jo metsäkuntoon... vaikkei nyt ihan täydessä terässä tietenkään ollut.

Miskajäi syys-lokakuussa Lieksaan koko perheen viikon lisäksi vielä toiseksi viikoksi Juran kanssa. Koska linnut olivat juuri arimmillaan saalis oli sorsapainoitteinen. Kaiken lisäksi se juoksi reissussa jalkapohjansa haavoille eli piti vähän heivailla välillä juoksemista. Kotimatkalla Miska kävi kaer kokeessa kokeilemassa, josko tuuri osuisi kohdalle, mutta jälleen kerran sillä petti hermo eli riistatyössä suuri lentävä fasaaniparvi sai sen saattelemaan vähäsen matkaa ja koe päättyi siihen. Miskalla tuppaa tulemaan noita peräänmenoja noin joka toinen kerta eli hermo ei meinaa kestää sähköisellä koiralla, jos kuumenee kovasti riistatilanteessa. Esim. metso saa useimmiten kiehumaan yli tai iso lintuparvi...

Muutoin Miskan syksyyn on kuulunut vähän kyyhkystystä, hanhestusta yms.

Nellistäon tulollaan hieno pieni metsästyskoira, jos asiat etenevät tulevaisuudessakin samaan malliin. Vaikka noutojen kanssa jouduttiin hieman painimaan alkukesästä, on se nykyään taitava ja innokas noutaja, joka etsii vaikeamminkin piilotettua kohdetta innolla. Sen haku muistuttaa Cardan hakua nuorena eli ei hurjan laajaa, mutta toisaalta on kiva vaihteeksi kouluttaa koiraa, joka ei ole kadoksissa koko ajan ja voi kulkea hieman huolettomammin, kun ei tarvitse jännittää yksin metsässä onko koira vielä samassaläänissä... (toisin kuinMiskan kanssa :) )

Nelli on osoittautunut myös ovelaksi ja fiksuksi otukseksi, jonka kanssa ihmisiltä vaaditaan samoja ominaisuuksia vielä enemmän, sekä hyviä hermoja,jotta yhteiselo sujuu. Mutta sitähän mejuuri toivoimme :) Itseluottamusta toivoisimme Nellille ihan vähän enemmän, mutta siihen varmasti vaikuttaa iän lisäksi myösasema koirien arvoasteikossa jauseat turhat ja yllättävät päällehyökkäykset Artulta(toisaalta Nelli on onneksi sen verran hyvähermoinen, ettei ole pahemmin mennyt piloille niiden seurauksena).

Syyskuun alussa kävimme fasaanitilalla tai Jura oli työasioiden puolestaja lähinnä minä puuhailin koiruuksien kera. Siellä oli käymässä myös pari Nellinvelipoikaa eli Remu ja Rysty. Nellin hakuun olin ihan tyytyväinen ja siihen kun toi käteeni löytämänsä kuolleen fasun (tosin mädältä haisevan) oma-aloitteisesti eli nouto alkoi olla kondiksessa. Kun lintuja ei maastosta parissa päivässä alkanut löytyä, otimmemuutaman fasun tarhasta Nelliä ja Miskaa varten. Nelli ei oikein osannut etsiä fasuja tiheistä puskista ja ojista, mutta sitten kävi tuuri kun Miskalta lensi lintu keskelle peltoa. Laitoin Nellin hakuun etäältä tuulen alta ja sehän löysilinnun hienosti ja seisoi niin, että pääsin pujottamaan narun sille kaulaan hallitakseni jälkitilanteen. Yhdessä nostettiin lintu ja Nelli pysähtyi ensin käskystä, mutta sitten tuli vähän hinku perään, mutta narulla sain estettyä. Se oli niin hieno tilanne, että Nellin kohdalla lopetettiin siihen ja jäätiin odotteleman tulevia koitoksia.

Junkkari hmmm... Nämä pennuthan olivat juuri vuoden täyttäneet ja odotukset eivät olleet korkealla, mutta Nellin varaan vähän kuitenkin laskin. Lyhyesti todettuna; tytär koki lähes saman kohtalon kuin äitinsä 8 vuotta sitten, ihan arvonta onnea myöten... hakuaikaa se sai vähän enemmän, mutta siihen se sitten jäikin. Toivoin sille päivän aikana edes sitä rusakkoa, koska tiesin sen voivan seisoa sillekin, mutta ei niin ei, ja ryhmämme päivä jäi melkoisen riistaköyhäksi ja lyhyeksi,eikä ketään palkittu. Suoraan sanottuna sama p.....maku jäi suuhun kuin aikanaan Cardan kanssa. Eikä sitä ainakaan parantanut Juranlyhyeksi jääneen saunomisen aikanalauteilla kuulemat keskustelut, koskien myös omaa vaimoansa ja koiraa,mitä tietenkään kyseiset henkilöt eivät osanneet yhdistää, (Jura kun ei ollut pellolla mukana). Että näin; tulipahan taas tiputtua maan pinnalle, eli ei parane naisihmisten mennäsöpöjen"sessejen" kanssa "leikkimään" oikeiden miesten ja koirien pelikentille,varsinkin kun tänä syksynä törmäsin samantyyppiseen jo aiemmin vesityökokeissa.Ja minä olin jo luullut asenteiden muuttuneen suvaitsevaisemmiksi, mutta uskottava se on taas; tasapuolisen kohtelun ja pisteet kotiin saadakseen on katsottava kenen arvosteltavaksi menee tai laitettava isäntä asialle ja mielellään olisi parturoitava koirakin.

Pohjois-Karjalassa Nelli välillä vähän hullaantui metsälinnuista, mutta ei mitenkään vakavasti. Kyllä nuoren koiran nyt pitääkin ekana syksynävähän kuumeta teeriparvista ja kokeilla josko pienellä spurtilla saisi toivottua tulosta. Lintujen arkuuden vuoksi kunnon tilanteita ei saatu, koska viimeistään koiraa etsiessä linnut karkkosivat ihmistäkaukaa. Mukavaa oli kuitenkin kulkea ja sienestää, kun koira pysyiitsestään suht maisemissa, eikä viipynyt kauaa näkymättömissä vaan tuli aina itse tarkistamaan missä ollaan. Positiivista oli, että Cardan kanssa yhdessä juoksutettaessa työskenteli omalla tahollaan itsenäisesti, eikä nuohonnut äitin kimpussa, kuten ensin pelkäsimme.

Artunkanssa meneeosittain ihan hyvin, mutta välillä ja joidenkin asioiden kanssa on jaksaminen koetuksella.Jotkin asiat ja huonot kokemukset eivät vaan meinaa millään siltä unohtua; esim.laukauksien ja kovien äänien pelko, vaikka niistä nykyään toipuukin jo ihan muutamassa minuutissa, alun useiden tuntien sijaan. Ja kun saisikarkailuhalun viimeisetkin rippeet pois, helpottuisi elämä sen kanssa, kun voisi antaa juosta toisten koirien kanssa vapaana tuossa pihalla ja pellolla.Raskasta välillä on sen joihinkin kohdistuva arvaamaton käytös (esim. miehet,jotkut koirat...) "Ruoka-agressiivisuuskin" on pääosin taakse jäänyttä ja vain yksi hyökkäys Nellin päälle on tapahtunut kevään jälkeen. Meillä kun ei sellaista suvaita lainkaan ja koirien on voitava syödä ruuat ja luut sovussa porukalla.

Uusien asioiden, sääntöjen ja käskyjenoppiminen ei ole tuottanut sille ongelmia ja suhtautuu avoimesti yleensä kaikkeen, eikä ole mitenkään epäluuloinen tai säikky, muutoin kuinjoidenkin vanhojenpelkojensuhteen. Agressiivisuuskaan ei tunnu kuuluvan sen luonteeseen luontaisesti vaan se on ilmeisesti selviytymiskeinoksiopittua. Uimisesta Arttu tykkää oikein kovasti jaalkusyksystä myös linnun nouto vedestä onnistui lähes niinkuin pitää ja vain vilkuili karatakseen, muttei lähtenyt, vaan tuli kutsuttaessa luokse. Vesityökoe oli kesällä vieläsuunnitelmissa, mutta sitkeän laukausarkuuden vuoksi ei ollut ihan valmis siihen.

PS. Menneen hellekesän kuntoilumuodoksi keksittiin kaikkien kannalta mukava tapa: Vetouinti, eli koiralla veljaat päällä ja ui naru perässä ja veti ihmistä. Kyseinen harraste kehittyi vähän sattumalta; eli kun rannalla oli muita ihmisiä, enkä heidän takiaan halunnut uittaa nuorempia koiria vapaana, niin laitoin valjaat ja narun perään varmuuden vuoksi ja kun en uidessa pysynyt koirien vauhdissa otin narusta kiinni ja kas koirathan pystyivät vetämään minua uidessaan ja samalla saivat enemmän rasitetta. Usein uitin kahta koiraa kerrallaan, niin että Nelli tai Arttu oli vetohommissa ja nuo paremmin ohjailtavissa olevat vanhemmat tytöt tekivät edellä lenkkejä ohjauksen mukaan.

--

08.01.2011

Carda ja Miska kokeilivat eilen uutta aluevaltausta kissajahdin merkeissä, eli siis olivat ilvesmetsällä ihan tositarkoituksella. Kyllähän ne nopeasti älysivät mistä oli kyse ja ajoivat yhdessä, tosi syvässä ja upottavassa hangessa, ilvestä n.4 kilometriä. Ajossa pitivät ilmeisesti vuoron perään keulaa, koska yksi kerrallaan kävivät tsekkaamassa isännänperässäpysymistäsilloin tällöin. Ihantäydellistä loppua ei jahdille nyt tullut, kun ilves pääsi luikahtamaan passiketjun lävitse ehjin nahoinpois alueelta...

Hieman surullisempia kuulumisia saimme Saksasta, eli Cardan äiti Sheila, 14-vuotta,vietti vastikään viimeisen Joulunsa. Onneksi sillä on takanaan pitkä ja tapahtumarikas metsästyksentäyteinenelämä, kuten omistajat sitäkuvailivat.

04.02.2011

CARDA 10-VUOTTA !!! 🙂🙂🙂

24.01.

Miska sai viimein koetuloksen: AVO 2 (63p.) Raaseporista !

Kaikki ei vieläkään mennyt nappiin, muttapääasia että edes hyväksytyn tuloksen verran.
Miskan tuloksen metsästystä, kun on sotkenut hormonitoimintakin aikalailla; eli alkusyksyn aina valmistelee juoksua, syystalvella varsinainen juoksuaika (sillä on vain yhden kerran vuodessa) ja lopputalven valeraskaus sekoittaa kuuppaa...

24.02.

Viime viikonloppuna oli meidän jo perinteeksi muodostunut talvinentapaaminen Koiviston fasaanitilalla treenauksen, metsästyksen ja mukavan yhdessäolonmerkeissä.

Porukkaa alkoi saapua paikalle perjantaista lähtien. Omien koiriemme Cardan, Miskan, Nellin ja Artun lisäksilauantaina mukana olivat; Sepe (ja Fuuga), Melli ja Netta. SunnuntainaNetta oli jo lähtenyt kotiin, mutta täydentämään tuliMetka.

Hurjista pakkasöistä (mittari painui jopa -30 alapuolelle) huolimatta päivisin tarkeni ulkosalla jopa yllättävän hyvin, kun aurinko lämmitti ja lauhdutti keliä toistakymmentä astetta. Jalkauduimme maastoon vasta aamupäivisin auringonpaisteessajanormaali evästauko kodassalämmittävän tulen ääressäriitti ja iltaisin tietenkinvietettiin aikaa lämpimässä mökissä jasaunottiin.Koirillakin oli paljon mukavia leikkihetkiä porukallaja sosiaalisia taitojakin hiottiin.

Vanhemmat "konkarit" touhusivat jo tutuksi tulleiden kuvioiden mukaisesti maastossa ja myös nuoren Netan lauantaipäivä päättyi iloisestiparin harjoitusyrityksen jälkeen ekaan linnun pudotukseen! Haastetta olosuhteiden (lunta riittävästi, eikä tuullut lainkaan)lisäksi toi erittäin hyväkuntoiset ja sitkeät fasaanikukot, jotka pistivät välillä vanhempiakin koiria koetukselle, mutta kyllä kaikille taisi niitäonnistuneita tilanteitakin tulla ja autoihin pakattiin erinäisiä määriä saalista... Itse jäimme lopulta yhdeksi yöksi lisääja maanantaina käväisimmevielä maastossa jokaisen koiramme kanssa. Nellillekin saatiin vielä kaksi pudotusta.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu taisi onnistua niin hyvin kuin näissä olosuhteissa voi ja hyvillä mielin lähdettiin koteihin. Ja ensi vuonna taas uudestaan...

--

27.04.

Siistin pikkaisen sivuja ja pitäisi niitä kuviakin laittaa...
Firmalle on tehty uudet upeat 😉nettisivut, käykää katselemassa ja tulkaa moikkamaan myös paikanpäälle, jos täällä suunnalla liikutte.

Koirarintamalla ei juuri ihmeempiä ole tapahtunut, lepokausi pukkaa väkisin päälle, kun lumetkin on sulanut ja riistalla lisääntymisaika käsillä ja muut aktiviteetit (puutarha yms) vievät oman ajan tyystin. Carda sentään on vähän päässyt tappelemaan kulmakunnan monivuotisen kettukingin kanssa, eli viimein se postilaatikoillakin keskellä päivääkinttuansa nostellut turhan röyhkeä jätti-kettupoika on poistettu nurkista isännän avustuksella. Alkaa vissiin vähän ikä jo painaa Cardaa kun oli aivan puhki koko loppupäivän... Onneksi siitä ei löytynyt reikiä, vaikka hammasta vastustajalta aika lailla sekin sai.