Koska alla oleva on kirjoitettu jo aikaa sitten ja gerbiilien määrässä ja olosuhteissa on tapahtunut hiukan muutoksia, on tässä vähän päivitystä tilanteeseen...
Gerbiilien määrä on meillä nykyisin 50 molemmin puolin, vaihdellen hiukan mm. vuodenaikojen mukaan. Aikuisista jo poikueet tehneistä naaraista iso osa muuttaa tytärten kera uusiin koteihin koska kaikkia mummoja ei vaan voi millään pitää, tosin osa jää kyllä meille mummoilemaankin... Urokset sensijaan yleensä ovat aina meillä pysyvästi. Gerbiilien määrä on melko suuri nykyään koska olen joutunut toteamaan, että jos meinaa kasvattaa ja pitää oman tyyppistä kantaa yllä, on omia kasvatusyksilöitä vaan oltava runsaasti. Nykyään kyllä ihan oman ajanpuutteen vuoksi yleensä asutan kasvatus pariskunnat tai kolmikon yhteen vähäksi aikaa ja käytän pika-astutuksia vain satunnaisesti. Edelleenki arvostan hyviä emo-ominaisuuksia ja että eläimiä voi helposti totuttaa uusiin kokoonpanoihin (tai uroksia ei yleensä edes tarvitse totuttaa, senkun pistää yhteen vaan eri ikäisiä...) Olen myös käytännön tarkkailun kautta oppinut paljon gerbiilien käyttäytymisestä jne ja neuvon kyllä tarvittaessa omaan kokemukseeni perustuen.
Gebulana on nykyisin navettakeittiö, joka siis pidetään lämpimänä talvellakin, tosin vain hiukan yli 10 asteessa ja gerbiilit pärjäävät ja synnyttävät ja hoitavat poikasensa ongelmitta niin viileässäkin. Erillinen gebula mahdollistaa että eläimiä voi pitää runsaammin ja perheemme ei altistu pölyhaitoille liiaksi, kun hiukan oireita osalle on välillä tullut. Kuivikkeena on nykyään mitä helposti on meillä saatavilla ja mikä on osoittautunut hyväksi. Eli perustana on puru, jossa paljon kauran olkea seassa ja lisäksi mm.speltin akanaa ja heinää jne. Saviset salaojaputket ja puumökit ja kookospesät ym ovat käytössä edelleen, mutta pahvin käyttöä olen vähentänyt, koska se ei oikein ole hyvä viileissä olosuhteissa, mutta runsas olki ja heinä ovat hyviä silppuamisintoon ja niistä saa väsättyä hyviä pesiäkin, koska meidän gerbiilit haluavat näköjään tehdä ihan omat nukkuma- ja poikaspesänsä purujen pinnalle ja mökit ja tunnelit ovat vain puikkelehtimistra varten.
Ruokavalion perustana on eläinten suuresta määrästä ja eri-ikäsyyksistä johtuen nykyään oma kaikille kelpaava sekoitus jossa on mm. oman tilan viljoja, valmista siemenseosta ja vaihtelevasti mm. pähkinä, herne, koiran- tai kissannappula tms täydennystä.
Gerbiiliemme ostajat ovat antaneet runsaasti positiivista palautetta eläinten luonteesta jne eli ilmeisesti olen onnistunut jalostusvalinnoilla hyväluonteiseen eläinkantaan. Kasvatteja on mennyt myös muille kasvattajille, sekä näyttelykäyttöönkin ja kelvanneet ovat :) Joskus tietenkin on syntynyt epäkelpojakin eli vain lemmikeiksi sopivia esim. jokunen häntämutkainen...
Kirjoitettu 2013
Tässä tällainen selostus gerbiileistämme ja niiden olosuhteista, hoidosta ja kasvatuksesta meillä. Syynä tähän avautumiseeni on, kun joitakin tahoja, jotka eivät edes tunne minua lainkaan, tuntuu kovasti häiritsevän touhuni ja epäilyttävän eläinten pitoni ja tietotaitoni.
Meillä panostetaan kaikkien eläinten hoitoon ja olosuhteisiin ihan kunnolla, jotta niillä olisi koko ajan hyvä olla, ja niin myös gerbiilienkin. Asumukset ovat tilavia ja virikkeellisiä: Tätä kirjoittaessa kolmella naaras- ja kahdella uroslaumalla on käytössään 4 kpl 1metrin pituista lasiterraariota ja yksi muutoin reiluilla mitoilla oleva 70cm pituinen. Kaikkien korkeus on 40-50cm ja kattona hyvän ilmanvaihdon takaava verkko. Sisusteena on pohjalla runsaasti savisia salaojaputkia ja –ruukkuja, isoja pahvilootia tuomaan kerroksellisuutta ja joitakin puisia tasoja, koppeja, tunneleita, taivuteltavia eri pituisia siltoja yms. pinnempana, sekä kookospähkinän puolikkaita, joista gebumme tuntuvat tykkäävän kovasti koska niitä pystyvät siirtelemäänkin halutessaan ja jatkuvasti tarjotaan uutta pahviakin silputtavaksi. Kuivikkeena käytän melkoisesti tavallisista kutterinpurua kalliimpaa pellavakuiviketta, mutta johon minä ja eläimemme olemme kovasti mieltyneet ja lisäksi tietysti heinää, oksia, kerppuja jne... Ruokinnan perustana on Altromin rotta-hiiri ylläpito pelletti ja sen lisäksi erilaisia siemeniä ja kuivattuja kasviksia tms kauden ja tarpeen mukaan (esim. poikasille pieniä linnunsiemensekoitusta yms), sekä useasti tuoreita kasviksia ja joskus hiukan koiran kuivanappuloita tai lihaa eli myöskään ruoan suhteen halvin hinta ei ratkaise vaan mielestäni paras laatu ja kokonaisuus. Näillä eväillä ja olosuhteilla gerbiilimme ovat toistaiseksi voineet erinomaisen hyvin, pysyneet terveinä, poikaset kasvaneet tasaisesti ja turkitkin olleet hienoja ja kiiltäviä. Hoitoon kuuluvat tietysti siis myös säännölliset hiekkakylvyt chincillan kylpyhiekassa, sisä- ja ulkoloishäätö tarvittaessa ja usein toistuvat käsittelyt ja tarkistukset. En myöskään pitkitä turhanpäiten kenenkään elämää, vaan autuaammille maille pääsee heti, jos elämä ei ole suju täysipainoisesti tai jotain normaali elämää haittaavia ongelmia alkaa ilmetä.
Kasvatusyhdistelmissäni katson aina yksilöitä ja niiden luonteen ja ulkoisia piirteitä niin, että täydentävät toisiaan ja tulos olisi mahdollisimman toiveideni mukaista. Värejä kyllä yhdistelen oman harkintani mukaan sopivia yhteen ja värijakaumat ja yllärit poikueissa tuovat sen oman jännityksensä hommaan ja vielä kun valtaosa eläimistä ja kasvateistani on kuviollisia, niin ihan sattuman kauppaahaan se on miten ne kuviot sitten tarkalleen ottaen jälkeläisissä asettuvat. Saatan joskus käyttää lievää sukusiitosta esim. serkusparitus voisi tulla joskus kyseeseen, jos katson että yksilöt täydentävät toisiansa juuri sopivasti muutoin ja taustat on kunnossa. En yleensä uusi samoja yhdistelmiä vaan pyrin käyttämään samalle naaraalle seuraavalla kerralla eri urosta, pitääkseni oman eläinkantani geenipoolin monipuolisena jatkuvuuden mahdollistamiseksi ja aina välillä hankin harkitusti sopivia täysin vierasverisiä eläimiä joukkoon.
Itselleni tärkeitä asioita ulkonäön suhteen ovat sellaiset piirteet jotka saavat eläimet näyttämään omaan silmääni kivoilta ja lajinmukaisilta: nätti pää ja ilme, sopusuhtainen jäntevä vartalo ja pitkä häntä hyvällä karvoituksella ja tupsulla. Koon puolesta minulle piisaa keskikoiset elukat, enkä yritä kasvattaa mitään monstereita piittaamatta muista tekijöistä. Minun naaraitteni painot vaihtelevat n.70-90g tietämissä (naaraat ovat jatkuvasti suht hoikkia) ja urokset 80-125g (uroksilla painot heilahtelevat suuresti samoilla yksilöilläkin vuodenajan ja massanmuutosten mukaan). Itseäni ei näyttelyt oikeastaan kiinnosta, koska kilpailuviettini täyttyy tarpeeksi koiraharrastuksen kautta hiukan suuremmissa ympyröissä ja nimenomaan siellä taitopuolella, mutta kyllä kasvattejani pitäisi kehdata näyttelyihinkin viedä, silloin kun väri ja kuvio täyttää standardit. Joidenkin gerbiilieni suvuissakin on näyttelysissä käyneitä ja pärjänneitä yksilöitä.
Luonteeltaan gebujeni pitää olla pirteitä ja uteliaita, eivät saa olla liian arkoja ja säikkyjä tai flegmaattisia, eivätkä tietenkään saa purra tms. ja täytyy tulla toimeen isommassakin laumassa ja pystyä totuttamaan myös aikuisia uusiin laumoihin ja vieraatkin poikaset pitää hyväksyä joukkoon muitta mutkitta. En asuta uroksia ja naaraita koskaan pidempään yhdessä, joten nopeat hyväksymiset astutustilanteissakin ovat ehdoton edellytys, jotta sukua jatkamaan voi meillä päästä. Takaisin omaan saman sukupuolen laumaan pitää myös pystyä palamaan sujuvasti tai eteen voi tulla lähtö... Poikaset saavat useimmiten syntyä maailmaan niin, että niillä on useampi hoitaja tarjolla, eli siis laumaan. Joskus lauman arvojärjestyksessä alempiarvoinen saa synnyttää omassa rauhassa verkon takana ja paluu laumaan poikasineen tapahtuu sitten muutaman viikon kuluttua. Tämä edellyttää että tiedän ja tunnen omat elukkani kunnolla, niiden arvojärjestyksen laumoissa ja niiden käyttäytymisenkin hyvin ja sitä myöten miten kulloinkin kannattaa toimia. Olen myös kyllä lukenut monista mahdollisista ongelmista mitä eteen voi tulla mm. shokkikohtauksista, naksutaudista yms, mutta onnekseni en ole päässyt niitä käytännössä todistamaan ja toivon hyvän hoidon edesauttavan etten tulevaisuudessakaan ;)