Kun Carda haettiin huhtikuussa 2001Saksasta meille, perheeseemme kuului minun lisäkseni puoliso Jura, sekä5 ja 10 vuotiaat saksanpaimenkoirat Ronja ja Basse. Carda osoittautui heti hyvin omapäiseksi, terhakaksi ja fiksuksi eikä ollut pelkoa että se jäisi toisten jalkoihin. Ensimmäisenä kesänä Carda harjoitti taitojaan lemmikkikanien, perhosten ja pikkulintujen kanssa. Tottelevaisuutta treenattiin myös ahkerasti. Varsinaisen riistan kanssa se pääsi tekemisiin elokuussa kyyhkystyskauden alkaessa. Jo ensimmäisenä syksynään, reilu puolivuotiaana Carda toimitti noutavan koiran virkaa kuin vanha tekijä. Varsinainen riistatyöskentely ei vielä ollut ihan hallinnassa, tai siis lähinnä voimakkaan riistavietin omaava koira ei pysynytomistajiensahallinnassa...

Cardan ollessa 1½vuotias osallistuimme junkkariin, jossa se ei kuitenkaan saanut edes mahdollisuutta näyttää taitojaan. Siitä mielemme pahoittaneena ja sisuuntuneina ilmoitimme Cardan heti kotiin päästyämme uuteen kokeeseen.. Carda saikin sieltä NUO3 tuloksen, vaikka menikin jonkun matkaalinnun perään, ja saimme kovasti kannustusta tuomarilta. Loppusyksystä syntyi myös esikoislapsemme, johon koiristamme etenkin Carda suhtautui hyvin äidillisesti ja otti pojan "suojelukseensa".

Seuraavana syksynä 2003 Carda oli 2½ vuotias ja toimi metsällä jo kuten kunnon kanakoiran pitääkin. Yllä todisteeksi kuvia Lieksan reissulta. Osallistuimme vain yhteen kokeeseen, mikä on jälkikäteen harmittanut kovasti, mutta se koe meni ainakin hyvin. Huonossa kelissä monet koirat epäonnistuivat, mutta Cardaa ei kaatosateet sun muut haittaa ja se hoiteli hommansa oikein mallikkaasti. Siitä tuli samalla Uudenmaan kanakoiraharrastajienAVO luokan mestari 76 pisteellä ja runsailla kehuilla tuomarilta.

Cardan pennut eli M-pentue

Cardan maha kasvoi tosi suureksi, eikä se pystynyt lopputiineydestä edes syömään ja juomaan kunnolla, vaan oksenteli jatkuvasti pentujen painaessa mahalaukkua. Käytimme ison mahan vuoksiCardan myös eläinlääkärillä röntgenissä, jotta voisimme olla varmoja kaikkien pentujen syntymisestä, kun tietäisimme lukumäärän etukäteen. No se oli niin täynnä pentuja etteiturvallinen määrä röntgensäteitä läpäissyt sitä, saimme vain arvion "reilusti yli kymmenen" .

Carda synnytti 13-14.7 välisenä yönä kaiken kaikkiaan 15(7u+8n) painoltaan 300-465g kokoistapentua, joista kolme kuoli jo synnytyksessä ja 3 kuoli vielä pienenä. Henkiin jäi4 urosta ja 5 narttua, hyvin eloisia javahvoja pikkukoiria. Rankan lopputiineyden heikentämän Cardan voimat loppuivat kokonaan aamuyöllä 8 pennun synnyttyänopeassa tahdissa ja sitten alkoivat ongelmat. Oksitosiini-piikkien ja nesteytyksen avustuksella kaikki pennut saatiin kuitenkin normaaliteitsemaailmaan, tosin osa ei selvinnyt hengissä .Ekoina päivinäpennuille annettiin vuorotellen myös lisämaitoa pullosta, kun kuivuneesta Cardasta ei aluksi riittänyt kaikille tarpeeksi evästä.

Pikkuiset olivat uskomattoman tarmokkaita (kauniisti sanottuna...)😀, josta siis kennelnimikin juontaa. Alle viikon ikäisinä ne jo hoippuivat jaloillaan silmät vielä ummessa ympäri pentulaatikkoa ja kiipeilivät Cardan ruoka-astioihin yms. Sittemmin pentulaatikon laitojakin korotettiin ja korotettiin ja silti osa pennuista löytyi aamuisin olohuoneesta tms.

Pennut kasvoivat ja kehittyivät hyvin ja tasaisesti ja olivat kaikki hyvin terhakoita ja aktiivisia pikkuriiviöitä. Silloin 2½v. ikäinen poikammekin kouli ja totutti pentuja säälimättä mm. koviin ja yllättäviin ääniin, yhtäkkisiin polkutraktori hyökkäyksiin, kottikärry ajeluihin... Laukauksien ääniin, autoiluun ja moneen muuhunkin pennut ehtivät tottua jo alustavasti yhdessä. 5 viikkoisesta lähtien testailimme pentujen metsästystaipumuksia ja luonnetta ja kirjasimme havaintoja ylös tulevaisuuden vertailuja varten ja auttaaksemme löytämään jokaiselle ostajalle parhaiten sopivan pennun. 6 pentua lähtikin omiin koteihin luovutusiässä, Melina hieman myöhemmin ja Mikikin sai oman kodin n.4kk iässä. Miska jäi meille, vai pitäisikö sanoa jättäytyi... Se karkasi joka yö pentulaatikosta ja päivisin tarhasta, ollakseen Cardan kanssa kahdestaan tai seikkaillakseen omin päin ja jostain syystä se oli myös Cardan lellikki. Meidän mielestä se oli todellinen kovaääninen ja hillittömän vilkasriesa ja ehkä sen siksi päätettiin antaa jäädä, ainakin se erottui joukosta 🙃 .

Pentuueella on oma sivu kuvineen: M-pentue

Ensimmäinen puoli vuotta uuden vauvamme kanssa oli tosi rankka ja Miskaakaan ei tullut opetettua kovin ahkerasti. Ja ne vähätkin yritykset olivat melko toivottomia... se oli aivan mahdoton; tosi vilkas ja kärsimätön, se unohti aina hetkessä mitä oli tekemässä, eikä sillä ollutkovin paljoamiellyttämisenhalua. Fiksu se oli kyllä, eli oppi tosi nopeasti uudet asiat kun halusi, mutta ei vaan meinannut malttaa.

Yllä kuvia sisarusten tapaamisista. Vas. Metka kyläilemässä meillä ja kyttäävät Miskan kanssa kaneja. Oikealla: poikettiin kesälomareisuulla pohjoisessa kylässä Turon kotona ja meidän tytöt velipojan kanssa uimassa

Ennen Junkkaria kävimme vielä fasaanitilalla treenailemassa muutaman sisaruksen kanssa.

22-23.9. Osallistuimme Junkkariin Lapualla koko pentueen voimin. Miska ei saanut hillittyä itseään lintujen kanssa, kuten odotettavissa olikin. Mutta kaksi veljeä (Metka ja Turo) saivat sieltä koepalkinnon ja sisko (Mindy) oli ulkomuotokatselmuksessa rotunsa kaunein. 🙂
-Myöhemmin syksyllä vielä yksi veljistä (Sepe)otti kokeesta NUO 1 palkinnon !

Junkkarista ajoimme suoraan reiluksi viikoksi Pohjois-Karjalaan metsälle. Miskalle ei vieläkään tuntunut löytyvän järkeä riistan suhteen, mutta onneksi takuupeli Carda oli olemassa... Mukanamme reissussaoli myös Metka omistajansa kera.

Lokakuussa oltiin vielä pitämässä yksi treenireissu fasaanitilalla. Miskakin osoitti vaihteeksi ihan lupaavaa toimintaa, tosin hinku lintujen perään oli kova.

Vuoden -07 helmikuussa järjestimme taas kaksi treenaus-/treffipäivää fasaanitilalla. Koolla oli omien koiriemme lisäksi muutama kasvattimme ja Saksantuonti "serkku". Osa nuorista M:stä olikin jo ihan mukavasti pelittäviä metsästykoiran alkuja. Osalla oli vielä vähän hiomista ja joillakin hieman enemmän... Miskan pysyminen "hanskassa" oli vähän niin ja näin. Saatiin sillekin kuitenkin jokunen hyvä lintutilanne-harjoitus. Cardakin pönttöili välillä vähäsen, ilmeisesti Miskan seura herättää senkin mieleen "hölmöilevän kakaran".

Kuulumisia ja kuvia sivuilta voit jatkossa seurata koiruuksiemme edesottamuksia aina tuoreeltaan tai selata vanhoja "vuosikertoja"