Kivoja, monennäköisiä ja kokoisia kanoja :)

Meillä on eri sorttisia kanoja nyt muutamia rotuja: Isokokoiset Jätti Kochin sekä Plymouth Rock ja faverolle, sekä pienet Appenzeller spitzhauben, sekä Araucana tipuset... Ollaan oltu aika tarkkoja ja varovaisia kun porukkaa otetaan, jotta terveys säilyisi ja siksi näitä on tipahdellut pikkuhiljaa rotu kerrallaan, mutta nyt toiverotu valikoima alkaisi olla koossa.

Alkuvuodesta -22 lähtien meiltä myös: Kananmunien suoramyynti elintarvikekäyttöön

PS. Meiltä saa myös REHUX - kananrehut, sekä kalkit ;) kuin myös kauraa ja vehnää sopuhintaan.

Pahoittelen että sivujen päivitykset laahaavat jäljessä rutkasti, sivujen palvelin ja koko päivitys ohjelmisto vaihtui ja on huomattavasti hankalampi ja hitaampi kuin edellinen... Yritän pikkuhiljaa...

Sulkasatoaika 😁 eli aikuiset kanat syksyisin tiputtavat höyhentakkinsa joko enemmän tai vähemmän kerrallaan ja kasvattavat sitten talveksi uuden ehon lämpötakin. Tuotantokanaloissa tätä ei tapahdu, koska kun kanat eivät muni sulkasatoaikaan, niin niissä parvi vaihdetaan uuteen ennenkuin aika alkaisi olla käsillä. Mutta meillä kuten useimmissa muissakin kotikanaloissa kanat saavat elää pidempään ja silloin niillä on tämä syksyinen uuden puvun vaihto ja munintatauko. Muninta alkaa uudelleen talvella-kevättalvella ja nyt syksylläkin meillä kyllä tulee jokunen muna nuorilta kanoilta, jotka eivät vielä sulkasatoile ensimmäisenä elinvuotenaan. Alemmassa kuvassa näkyy eri asteisia puolikaljuja kanoja mm. vas. musta Amanda, vieressään punaisia nuorikoita joilla täysi höyhenpuku päällä. Alhaalla keskellä Aino ja oikealla Aune ja Anni, ovat lähes kaljuja ja pyrstötkin puuttuu kokonaan. Ylemmässä kuvassa oikealla samainen Aino pari viikkoa myöhemmin kun sulkien kasvu on jo puolivälissä. Ylhäällä vasemmalla rokki Anitallakin paljas rinta pilkottaa resuisen mekon raoista ja appenzellerkin on saanut koko kaulan peittävän piikityksen uusien sulkien sulkatupeista.

Puhtaan valkoista väriä (Hile ja Hiutale), sekä myös lisää sinistä (Helka ja Helvi) ja mustaa (Heta) tuli jättikochin parveen viarassukuisten munien haudotuksesta. Nuoria kananeitoja kaitsemassa myös Aatu.

Omien parvien munista tuli haudotettua muutama erä tipuja ja kaikennäköistä tuli... Tässä kotiin jääneitä. Yläkuvissa musta-valkoinen appenzeller-faverolle sekuli Helinä, jolla erikoinen kaksoisharja ja tuuhea takatukka ja parta. Kuvissa näkyy myös parraliset faverolle-jättikochin sekulit Helli (harmaavalkea) ja Hilla (vaaleanpunavalkea), joilla on myös kiva kuviointi sulissa. Muut nuorikot ovat jättikochineita, joista kotiin jäi vaaleanpunainen Hanna, punaiset sinisellä pohjalla Henna ja Henni, sekä Hanne, punainen mustalla pohjalla ja vielä vaaleasininen Huurre. Aatu puna-musta pääkukko on kaitsemassa neitosia.   

Isoja kananuorikoita tuli omista sekä puhdasrotuisia jättikochineja, että sekarotuisia faverolle-jättikochineja, joilla oli parrat leuan alla ja ylimääräsiä varpaitakin. Hauskan näköisiä tyyppejä ja osa olisi mennyt melkeimpä puhtaista faverolleista. Lisäksi haudotettiin yksi erä vierassukuisia jättikochineita.

Alkuvuoden -22 aikana on tipuja meillä haudottu useampi erä ja montaa eri sorttia. Kuvassa vasemmalla "täältä tullaan", kuoriutuminen käynnissä ja oikealla monen sortin pehmopalleroa; araucanoja, appenzellereitä ja jättikochineita.

Oli sekä omista parvista, että muualta hankituista munista, joten joitain tipuja liikeni hetikin muillekin ja osa kasvatettiin nuorikoiksi asti ja valittiin mitkä jää itselle ja loput voivat muuttaa toisten iloiksi ennemmin tai myöhemmin.

Alkuvuonna -22 meillä on ollut kanoihin liittyvänä projektina myös: Kananmunien suoramyynti elintarvikekäyttöön. Siihen liittyy myös viranomaisvalvontaa mm. Säännöllinen salmonellatestaus, sekä joitain muita velvoitteita ja rajoitteita (+ tietysti kustannuksia) verrattuna pelkkään harraste kanojen pitoon.

Kanaparvi vielä yhdessä koossa helmikuussa. SIttemmin tehtiin jako pieniin ja isoihin... Tässä vaiheessa siis samassa parvessa oli neljä kukkoa ja yhdeksäntoista kanaa ja neljää eri rotua. Jo viime kesänä pienet olivat omassa porukassa ulkokanilassa ja nyt niillä on myös sisällä oma huoneensa, joka sisustettu juuri niitä ajatellen.

Appenzellerit Asseri, sekä akkansa ovat niiinn pirteän pilkullisia, mutta kyllä jättikochin Ainollakin on upean täplikäs muhkea untuvatakki

Monenkirjavaa ja ikäistä porukkaa puurokupilla syksyllä -21. Nuorimmainenkin puikkelehtii hyvin seassa, vaikka ikää on vasta pari viikkoa, eikä mun tarvitse pelätä sen puolesta, niin kilttejä kaikki isot ovat pieniä kohtaan. Mä tykkään näiden luonteista :) ...Sulkapuvuissa on kyllä hiukan huomautettavaa juuri nyt, mutta suotakoon syksyinen mekon vaihto tytöille, pihakin on aika lailla höyhen kuorrutettu...

Taitaa tuo aita olla vielä tarpeen enemmän koiranpenikan turvaksi... Sen verran on Aatulla enempi tuota kokoa kuin parikuisellla isomunsterinseisojalla... (Aatu on oikeasti tosi kiltti viilipytty ja tottunut että koirat kyttäävät sen naisparvea) Oikealla monen ikäistä ja sorttista väkeä helteen kuivattamalla pihamaalla

Siinä he ovat meitin Appenzellerit: Asseri, sekä rouvansa; Assi, Asta, Ansa ja Auri, tosin ei välttämättä tuossa järjestykessä eli en erota heitä toisistaan joten kutsun lyhykäisesti; Asseri ja Akat

Vas. Asseri on ylväs, vaikkakin tukka on hiukka sekaisin... Keskellä Asseri ja akat yöpuulle asettumassa. Oik. Niin on Akoilla nättejä pilkkumekkoja, mutta kulmakarvat on kyllä jääneet jollain siistimättä :O

2021 Niin, kuten kuvistakin pystyy havannoimaan on hautomakone ollut käynnissä usempaan otteeseen kevään aikana... Ensin haalin Pohjanmaalta vierassukuisia Jättikochinin munia ja myös uusia värejä toivoin saavani. Harmikseni toivevärit olivat pääasiassa kukkoja ja muutenkin kanatipuja tuli niukasti, mutta jatkosuunnitelmat tehdään sitten sen mukaan... Samaan haudontaan laitoin myös omien munia, sekä puhtaita jättejä, että kokeilumielessä jätti-rokki sekuleita. Näistä itselle jääviksi valikoitui Pohjanmaan kanaset Essi, Elsa ja Elna, sekä kukot Eikka, Einari ja Ernesti, joista osaa tarkoitus käyttää vain siitokseen. Ja lisäksi omien jälkikasvusta buff columbian värinen Enni.

Ja vielä loppukeväästä tuli saatua sopivasti Faverollejen munia, joita olen jo jonkun aikaa etsiskellyt, joten vielä yksi satsi piti haudottaa. Samaan koneeseen taas seuraksi omien jättien munia. Faverollet eivät harmikseni onnistuneet ja sain vain kaksi kukkotipua, mutta omia jättejä tuli sitten iso liuta ja olivatkin nyt sitten "renkipoika" Aatun jälkikasvua, koska entinen pääpomo Aapo oli jo pistetty pois. Faverolle kukoista toinen eli Eemeli jäi itselle.

Talven tiputkin kasvoivat isoiksi ja kotiin lopulta jäi jäteistä vain Armi, musta mottled, koska puhdasvärinen Buff columbian Anneli muutti kesällä pois ja muut kananuorukaiset lensivät maailmalle jo aiemmin. Kukkoja toki jäi paistipoikatarhaan runsaasti... Myöskin Appenzellereista yksi kukko ja kana lennähtivät uuteen kotiin kesän korvalla ja meille jäi kukko Asseri ja sille rouvat Assi, Asta, Ansa ja Auri.

Alkukesäistä parvea... Vas.kuvassa raitapaita rokkirouvan lisäksi joulutipuista Anneli ja Armi, sekä tietysti Aatu-kukko ja takanansa Aino ja Amanda- Oikealla porukkaa kaikenkirjavaa ja ikäistä ja risaisista mekoistakin näkee, että meillä pojat ovat rakastaneet vaaleaverikköjä eniten...

19.4.-21 Sisällä on aika ruuhkaista kun on seassa nuorisoa ja huomatkaa; Annullakin on taas pieniä tipusia hoivattavina. Oikealla: Sentään Appenzellerit osaavat kulkea ulkotarhaan nauttimaan auringosta ja on siellä lisäksi kukkopoikiakin mitä yksi akka kurkkiikin etualalla...

10 ja 11.4.-21 Ja taas kuoriudutaan ja suloisia pehmopalleroita tuli iso liuta jälleen. Jättikochineita vierasta sukua ja uusia värejä ja samalla omista jättejä ja jätti-rokki-sekulikokeilu

Love is in the air ? Appenzeller nuorukaisia 3/-21

Vas. Useampikin sukupolvi on tässä pinnasängyssä nukkunut ja vieläkin se toimii oivana lastenkamarina :). Oik. pinnasänkyvaiheen jo ohittaneita tipuja

Vas. Alkuvuodesta -21: Sapuskaa ootellaan? Etunenässä Aatu ja Aapo kukot. Oik. Pikimustalla Amandalla on niin kaunis vihertävä hohde täyteläisessä sulkamekossaan ja Rokkitytöt on raikkaan raidallisia

1/-21 Untuvamatto :), etenkin jättikochit ovat vielä ihan pehmukoita ja oikealla appenzeller lapsoset tukka pystyssä tulevaa kohti

Hauska seurata erilaisia tipuja samanaikaisesti... Vas. Vajaan viikon iässä appenzellerit olivat jo kasvattaneet siivet ja pyrstön tynkää, kun taas jättikochit ovat vielä pumpuli-pörröpalloja untuvikkoja ja vaan suurentuneet joka suuntaan. - Kesk.Pikkupunkkari-tirppoja, pehmopingviinejä ja kylpyankkoja :) - Oik. Annu ja pikkuisensa

Meidän Joulun lapset !

12/-20

Ja kun meillä kerran on raidallisia rokkareita, niin pitäähän myös olla pilkullisia punkkareita :)

Eli hankintalistalle päätyi myös Appenzeller spitzhauben, joka on erikoisen näköinen pystytukkainen pienikokoinen vaatimaton ja kestävä vanha sveitsiläinen rotu. No saataville tuli niiden munia loppuvuodesta, enkä kauaa miettinyt, sen verran harvoin on rotua saatavilla ja munat matkustivat pitkän matkan tänne meille. Hautomakoneeseen niiden seuraksi laitoin noita omien pörryköiden munia. Laskettu aika sattui 23.12. eli Jouluvauvoja oli luvassa, tosin hätäisimmät alkoivat kuoriutua jo 22.päivä ja hiukan ehkä häiritsivät Jouluvalmistelujakin, kun pakkohan niitä oli vähän väliä tarkkailla ;)

Pitkänmatkalaisista vajaa puolet selvityi tipuiksi asti eli kyllä tuo matkustus veronsa otti. Omista kaikki hedelmöittyneet kuoriutuivat reippaasti, tosin tulipahan havaittua ettei meidän kukot näköjään diggaa tummista tytöistä, sillä Amandan ja Amalian munat eivät oikein itäneet... Ja tosiaan empä ole poikia nähnyt niitä polkemassakaan, kun taas vaaleammat tytöt alkavat olla jo hiukan resuisen näköisiä...