Omat kanit -13

Omien kaniemme sivut ja kuulumisia...

Tarun puutarha & lemmikit liikkeessä saat monesti, etenkin loppuviikosta, tavata näitä reippaita, kesyjä ja kilttejä kaneja, jotka ovat kuitenkin perheemme yksityislemmikkejä. Niitä saa silitellä ja sylitellä luvan kanssa 😘

Tälle sivulle kirjoittelen satunnaisesti kanilaumamme, sekä myös gerbiiliemme tuoreita kuulumisia yms mitä milloinkin mieleen juolahtaa... Edellisten vuosien kuulumiset löytyvät ko. vuosien alasivuilta

Saatan myös kasvattaa jonkusen kani poikueen vuodessa. ( Reilu 15 v. yhtäjaksoinen käytännön kanikokemus, eka poikue syntynyt -97 ja kanitonta vuotta ei väliin ole mahtunut ) Mahd. poikueet ovat huolella suunniteltuja ja hoidettuja, vaikka risteytyksiä ovatkin. Itselläni on selvät tavoitteet ja tiukat kriteerit kanien suhteen. Tarkan selostuksen tavoitteistani yms löydät 'omasta kasvatuksesta' sivulta 😉.

Poikueista löydät tiedot kuvineen vuosien mukaisesti ko alasivuilta.

PS. Kaneillamme on myös Petsie -profiilit, joissa on runsaasti kuvia ja tiedot yksilökohtaisesti... käy katsomassa

17.12.

On tää vähän tylsää, nää kelit siis... mustaa ja märkää aina hetken valkeuden jälkeen. Kanit ovat muuttaneet sisään-ulos vuoronperään kelien mukaan ja nyt ollaan taas oltu niin plussakeleissä että piha-asumuksissa ovat taas kaikki. Siksi ulkona, että siellä on enempi tilaa ja virikkeitä kaneille ja päästään vähemmällä siivomisella... tuo lauma kun jo tuottaa tuota jätöstäkin melko kiitettävästi sisällä ollessaan ;) Tosin yllättävän hyvin ovat käyttäytyneet sisälläkin ollessaan ja vessojen käyttö on ollut erinomaista toistaiseksi. Nuo nuoret pojanklopit eli Roope ja Kaapo vain ovat olleet melko kierroksilla tyttöjen likellä, mutta ihan siivosti kuitenkin loppujen lopuksi. Luukaksellehan tyttöjen vierellä asuminen on jo tuttua ja käyttäytyykin herrasmiesmäisesti :) Pojat joutuvat vaan asustelemaan hiukan ahtaasti sisällä ollessaan eli Kaapolla on 120cm tehdashäkki ja Luukaksella ja Roopella 100cm tehdashäkeistä muokatut monikerroshäkit. Onneksi Roopekin tajusi heti, että lisätilaa löytyy ylöspäin ja ketterästi hypähtelee ylös ja alas :) Laumalle on kuitenkin ihan kivasti tilaa ja puuhailtavaa, kun koko loppuhuone on niiden vapaassa käytössä + Kaapon häkin katolle tehty tasanne.

Lauman jäseniä ulkoiluaitauksessa lokakuussa. Vasempaan kuvaan ovat sattuneet aikuiset tytöt: Tikru (k-m japsi), Nöpö (madagaskar), Pörrö (sinisoopeli), Tupsu (k-m japsi), Sade (sininen) ja Noksu (musta). Oikeanpuoleiseen kuvaan on osunut jo muitakin... ja myös Romeo (soop.rusk.venäläinen)

"Pikkulikat" lokakuussa eli tyttölauman uudet jäsenet: Tikrun poikueesta kotiin jäänyt Sievä-Siiri (kelta-musta perhonen), sekä meille muualta muuttaneet Pilkku-Liisa (musta perhonen) ja Viiru-Veera (musta-valkoinen japanilainen)

Meidän leikkaamattomat pojat alkusyksystä: Vas. lähtien: Karva-Kaapo, Raita-Roope ja Luukas. Kaapo ja Roope jäivät kotiin 1-poikueestamme ja ovat Pörrön ja Luukaksen lapsia ja aivan ihania persoonia molemmat.

13.9.

Ihan hassua kun on nyt jonkun aikaa ollut "vain" 13 kanitusta... kun keväästä lähtien koko ajan ollut ennemmän tai vähemmän poikasiakin talossa. Toisaalta välillä täytyy levätä ja keskittyä vain omiin lemmikeihin :) Romeo ja tyttöjen lauma on mukavan värikäs 10:n kokoelma erivärisiä pitkäkorvia, jotka tuntuvat viihtyvän erinomaisesti asumuksissaan; ne todella käyttävät koko ison aitauksen alaa nurkkia myöten ja nauttivat irroittelusta. 

Ja sitten nuo kolme erikseen olevaa poikaa... nuorukaisilla hyrrää hormonitkin mukavasti ja ovat niin olevinaan miestä aina välillä, oikein huvittavia, mutta pysyneet siis oikein kiltteinä mamman mussukoina ja hyvätapaisinakin =) Roope ja Kaapo varsinkin kerjäävät aina hellyyttä ja haluavat syliin ja ovat tottuneita kulkemaan mukana touhuissa mamman käsivarrella maaten<3 Ne myös tulevat heti vastaan lähestyviä ihmisiä (vaikka olisivat livistäneet ulkoiluaitauksesta niin silti juoksevat heti ihmisiä vastaan ja kerjäävät syliin eli ei ainakaan kiinnisaanti ongelmia! ) Tosin yhtenä aamuna hiukan säikähdin kun illalla nuoremmilla kaninhoitajilla oli ollut hiukan huolimattomuutta ja Kaapo ja Luukas olivat päässeet karkuteille yöhäkeistänsä ja tyttöjen häkin edustalla olikin valkeita karvatuppoja poikien kahinoinnista. No onneksi pojat olivat siinä ihan nurkissa tallessa hyvinkin polleina yön kukkoiluista tytöille, ja kunnossa lukuunottamatta että Luukas sai muistoksi komean läpireijän korvalehtensä kärkeen...

20.8.

Taas on ahkeroitu, eli lauman uusi iso ulkoiluaitaus yöhäkin yhteydessä on jo käyttökunnossa, pieniä lapiohommia vielä olisi, mutta... Ja tuo meidän laumamme on kyllä varsin mielissään siellä juoksennellut ja syönyt niin paljon kuin napa vetää; jo viikossa on kasvustoviidakko madaltunut huikeasti :) Ja yöhäkkiin tulo toimii juuri niin helposti kuin olin ajatellutkin: Jo ekana ulkoiluiltana kun vähän kauranjyviä kovaäänisesti varisuttelin koppien katoille, niin kaikki aikuiset tulivat täyttä vauhtia ihan aitauksen perimmäisestä nurkastakin asti. Poikaset, eli Liisa ja Siiri eivät ihan vielä olleet juonessa mukana, mutta ovat kyllä viikon aikana alkaneet pikkuhiljaa jo tajuta hommaa.

Sitten meille muutti toissapäivänä laumamme uusin jäsen. Aluksi tytöt ottivat pienen karvapallon (-ei olla keksitty vielä nimeä) hyvin vastaan, ainoastaan Pilkku-Liisaa vähän tuntui kiukuttavan, mutta muut vain haistoivat ja jatkoivat hommailujaan sen enempiä noteeraamatta. Illan kuluessa kuitenkin Romeo alkoi jotain kiukutella, se on muutenkin ollut viime aikoina vähän pipo tiukalla, ja rupesi ajelemaan pientä pois. Ja sitten aikuiset tytötkin alkoivat yhtyä samaan hommaan :( En raaskinut pientä jättää lauman luo ja se vietti ekan yönsä sisällä Siiri seuranaan. Seuraavana päivänä aloin totutella laumaa uuteen tulokkaaseen vähän kerrallaan ja otin töihin päiväksi mukaan muutaman laumasta sekä pikkuisen. Kuljetusboksissa ja töissä olivat ihan nätisti ja nukkuivatkin vieretysten kaikki yhdessä vessalootassa. Illalla tilanne vaikutti rauhalliselta ja jätimme laumalle paljon syötävää joka puolelle isoa ulkohäkkiä, tosin Romeo vietti nyt varmuuden vuoksi yönsä erillään. No aamulla oli taas pientä kiukuttelua nähtävissä joidenkin osalta ja päätin ottaa pahimmat kiukuttelijat pikkuisen kanssa taas töihin mukaan. (Osalla tytöistä tuntuu olevan aikamoiset kiimailutkin juuri nyt ja keskenäänkin vähän nahjailevat ja pissivät toistensa päälle ja astuskelevat vuoronperään eli ei kyllä mikään paras hetki uuden jäsenen totutteluun) Ja taaskin päivä töissä meni hyvin ja kotiin tulleessa otin vielä varman päälle ja ahdoin kaikki 9 tyttöä Kaapon 128cm koirahäkkiasumukseen (eli vieraalle reviirille ja melko ahtaaseen tunnelmaan) pariksi tunniksi, jotta joutuivat todellakin nyt siedättymään taas yhdessä oloon ja toistensa läheisyyteen ihan kaikki. Tämän episodin jälkeen olikin mukavan rauhallinen ja sopuisa naislauma :) Uusi pieni laumanjäsenkin oli jo sujuvasti "vain" yksi jengistä ja jäivätkin oikein rauhallisissa tunnelmissa yönviettoon :)  Romeon tosin pidän vielä ensi yön erillään ihan varmuudeksi.

JK. Seuraavana aamuna kanilaumassa oli edelleen suht rauhallista ja pikkuinenkin on rohkaistunut ja alkanut kotiutua kunnolla ja siitä onkin jo kehkeytynyt reipas ja utelias pieni tutkimusmatkailija :) Että eiköhän tämä jo voiton puolella ole ja täyden kympin lauma koossa.

3.8.

Ei ole tullut paljoa kuulumisia kirjoiteltua, kun tulee oltua vaan ulkona puutarha hommissa ja elukoiden kanssa... eli paljon on tapahtunut ja pupuvauvojakin jo maailmalle lähtenyt ja tullutkin:

No meillehän tuli heinäkuussa vahvistusta kanilaumamme, kun pieni mustankirjava Pilkku-Liisa muutti meille :) Se oli ensin päivän Tikrun poikasten, sekä Pörrön seurassa, mutta jo samana tulopäivän iltana se lauman jatkona isossa ulkohäkissä muiden poikasten kanssa veteli iloloikkia :D Aivan mutkitta hyväksyttiin laumaan, eikä pikku-tyttelikään paljoa ujostellut vaan uteliaana kävi nuuskuttelemassa muita kanejamme ja tutustui uusiin kavereihinsa :)

Pilkku-Liisa tuli meille koska: Meillä syntyi kyllä tänä vuonna kyllä poikasia enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta ei vaan sukupuolet (18 poikaa + 8 tyttöä) ja vielä vähemmän värit natsanneet toiveidemme mukaan. Kaikki ihanat toiveväriset poikaset olivat poikia ja niitäkin siksi kyllä kotiin jäi... Mutta sattuman kautta tavattiin tämä Pilkku-Liisan poikue ja heilläkin oli sukupuoli ja väritoiveet menneet ristiin ja päädyimmekin sopimaan tyttöpoikasten vaihdosta. Meille tuli Pilkku-Liisa ja vaihdokiksi meni meille kotiin jäämässä ollut tyttö Tikrun poikueesta :)

Hiukan myöhemmin sitten varmistui myös toisen tyttöpoikasen meille tulo muualta. Tupsun poikuehan oli jokaiikka poikia ja yksi niistä ("Joona") kotiinkin ensin varmuuden vuoksi jätettiin, mutta se on ikävä kyllä emänsä suvultaan sellainen ettei oikein millään sovi kasvatukseemme, kun on läheistä sukua lähes kaikille tytöillemme ja poikia oli muutenkin jo Pörrön poikueesta kotio jäänyt useampi... Eli tyttö olisi tuosta poikueesta tarvittu ja meille tuleekin nyt sitten niiden puolisisko (sama isä); samanvärinen eli mustavalkoinen japsi, mutta tyttö :) Tämä tyttö kotiutuu vasta kuun loppupuolella.

Ja sitten kävi vielä niin, että Tikrun tytöistä yksi ei nyt sitten lopulta muuttanutkaan kotiin johon oli varattu ja sehän jäi myös meille, kun ei sitä enää raatsinut muualle myydä... Se on kelta-musta perhonen ja tosi kiltti ja rauhallisen oloinen eli hyvin menee lauman jatkona :D Nimi vain tarttee nyt vielä keksiä söpöliinille. 

Niin ja Tikru se on niin äidillinen, että kun omat lapsoset ovat muuttaneet maailmalle ja pojat eri häkkiin, tuota yhtä tyttöstä lukuunottamatta, on se "adoptoinut" Pilkku-Liisankin omaksi vauvakseen ja nyt iltaisin salaa kopin takana piilossa noita kahta pikkutyttöä imettää ja hoitaa...

Ja ai että tuo uusi iso ulkohäkki on ihana, ei tule minullakaan selkä kipeäksi kun mahtuu kulkemaan suorassa ja kanit tykkäävät todella, kun on tilaa ja tasoja tarpeeksi temmeltää. Mukavan vilpoisanakin pysyy korkeutensa ja reilun varjoalan ansiosta. Luukas ja Roope asuvat nyt yhdessä väliverkolla jaetussa lauman vanhassa häkissä; molemmilla on 80x240cm kokoiset yksiöt ja niissä nuo pikkuiset pojat mahtuvat ihan kivasti iloloikkarumbaakin vetelemään ympäri vuorokauden :) Kaapolla on oma koiranhäkkiyksiö ja myynnissä olevat pojat asuvat nyt yhdessä poikaporukassa kulkien mukanani päivittäin töissä.

28.6.

Nyt on ahkeroitu kanien asumusten suhteen ja suunnittelemani uusi reilun kokoinen  yö/turvahäkki, mikä käy myös emoille ja poikasille kesäaikaan, ettei tarvitse enää koirahäkkeihin isoja poikueita yöksi ahtaa, on lähes valmis ja otettu käyttöön. Ovisysteemit ja kattorakenteet ovat vielä hiukan vaiheessa (mm. kattona nyt vain tukilaudat ja kestopressu), mutta jo eilen sinne muuttivat Tikru ja vaavit ja tänään sitten koko loppulaumakin :) Nyt on hiukan tilaa liikkuakin, vaikka ei ihan joka päivä jaloitteluaitaukseen pääsisikään; 4,7 x 2,4m ja korkeuttakin niin että ihan aikuinen ihminenkin mahtuu kivasti sisälle ja kaneillekin saa korkeampia tasoja. Sisään onkin mm. jo rakennusvaiheessa roudattu vanha iso arkkupakastin, josta valmistuukin reilunkokoinen eristetty avattava kattoinen koppi ja se toimii samalla kivana viileänä tasona kesäkuumalla. Ja lisäksi tuo häkki voisi toimia talviulkoilua varten runsaslumisinakin talvina, kun juoksentelu aitaukset hautautuvat metrin hankeen ja tuo pitää takuulla ilveksetkin visusti ulkopuolella, koska seinissä on vahvisteena betoninraudoitusverkot ;) Uuden ison häkin yhteyteen tulee myös uusi hulppean kokoinen laidunnus/juoksentelu aitaus (n.5 x 20m), johon on käynti suoraan tuosta uudesta turvahäkistä, niin ei tarvitse niin paljon kanniskella enää kaneja eestaas.

Pojillahan on kesäaikaan käytössään 128x85x cm + pari muuta aavistuksen pienempää sinkittyä koiranhäkkiä, joissa on lisäksi häkin levyinen vanerista tehty kakkostaso (=mielipaikkoja) sekä avokoppi ja muut tarpeet. Laumalla on aiemmin ollut n.2,4m x 1,6m kokoinen yö-turva-häkki, jossa kerroskoppeja yms, mutta joka juuri vapautui ja jää poikien käyttöön myös. Katsotaan josko vaikka Luukas ja Roope muuttaisivat sinne kimpassa... 

-Ja Tikrun vaavitkin ne vaan kasvavat ja söpöstyvät päivä päivältä 😘

12.6.

Meillä tapahtui toissapäivänä kauheus, jollaista ei oltaisi todellakaan toivottu. Ilalla töideni jälkeen pikkupojat Roope, Kaapo, Pekka, Joona ja yksi sen veli olivat aitauksessa juoksentelemassa, kuten ovat joka päivä olleet. Kaikki koiramme olivat myös pihalla vapaana yhtaikaa, kuten monena päivänä olleet, kun eivät ole viimeaikoina porukalla suurempia tyhmyyksiä keksineet. Pilkku-Pekka oli sitten jotenkin (en vieläkään tiedä miten, ehkä tuolin kautta trampoliinille jne kuten itsekin tuonne aitaukseen kuljemme) päässyt ulos aitauksesta ja eihän meidän kanit tajua pelätä koiriamme lainkaan, eikä nuorimmasta ja vanhimmasta koirastamme niille vaaraa olekaan, mutta tuo yksi... Luulen että nuorin koiramme oli Pekan hokannut olevan väärillä teillä ja mennyt sitä noutamaan ja sitten isosiskonsa mustasukkaisena äkännyt tilanteen ja siinä sitten kävi juuri niin huonosti kuin voi kuvitella. (kärsimään ei Pekka kyllä ehtinyt, jos jotain positiivista väkisin yrittää etsiä) Ja tietysti juuri Pekka oli se jolle ikävyys kävi, kun olin juuri muutamana edeltävänä päivänä ihaillut sen niin kaunista silkkisen sileää ja pehmeää tiheää turkkia, kuten äidilläänkin on, ja niin uskomattoman kaunista symmetristä pilkku-kuviointia ja ulkomuotoa omaan makuuni. Jalostuskäyttöäkin olin sille jo suunnitellut ensi kevääksi, kun oli genotyypiltään niin "täydellinen" suunnitelmiini (sininen perhonen, joka kantoi soopelia ja japsia). Eli ilmeisesti liian hyvä, ollakseen totta. Miksi aina menee pieleen kun iloitsee tai tykkää jostain ?  

Pekka kesäkuun alussa muiden "jätkien" kanssa

9.6.

Tikrun pienokaiset voivat ja kehittyvät hyvin. Aavistuksen pienikokoisia ovat ikäänsä nähden, mutta kehittyvät muutoin normaaliin tahtiin, vaikka alku olikin melkoisen rankkaa emolle eikä maitoakaan varmaan kovin hulppeasti heti tullut. Itse pelästyin kun yksi "pikkuruinen" poikanen eilen seikkaili pitkin häkkiä ja palautin sen äkkiä pesään (joka sekin on jo auki) todetakseni että seuraava lähti samantien omalle retkelleen... Näyttävät ainakin käyvän pisulla jo pesän ulkopuolella ja ketterästi jaloillaan kävelevät pitkin ja poikin ja harjoittelevat jo pompahtelujakin <3 Mukavaa on myös, että joukosta löytyy ne kaksi jo ennakkoon toivottua perhostyttöä (toinen jää kotiin)

Luukas on alkanut ulkoiluaitauksessa hiukkasen jahdata Pekkaa ja Kaapoa, taitavat alkaa haista uroksille ja Luukas kokee ne uhkana omalle miehisyydelleen, enkä enää taida ulkoiluttaa niitä yhdessä, ainakaan valvomatta. Onneksi Pekka ja Kaapo kunnioittavat Luukasta, eikä mitään kärhämää ole tullut, eikä Luukas ainakaan vielä reagoi myöskään nuorempiin poikiin mitenkään. Mutta Pekan ja Kaapon poikueveljestä Roopesta Luukas tykkää kovasti ja makoilee sen kanssa kylkikyljessä ja nuoleskeleekin... -ja siitä se ajatus sitten lähtikin: Jos vaikuttaa siltä että tykkäävät toisistaan jatkossakin, Roopenhan voisi kastroida heti kun mahdollista niin voisivat olla kavereina toisilleen. Aika näyttää, miten tilanne niiden välillä kehittyy ja Roopehan ei ole tulossa jalostuskäyttöön muutenkaan.

31.5.

Tikru synnytti toissapäivänä alkuillasta poikueensa, päivän-pari aiemmin kuin odotin. Tasaista poikuekokoa siltä tulee eli taas oli 9 poikasta, joista tosin yksi kuoli (verenpurkaumia ja ruhjeita takaosassa) eli 8 on hengissä. Hommassa meinasi vaan käydä todella hullusti...

Jo heti synnytyksen jälkeen se vaikutti hiukan oudon vaisun oloiselta ja sillä oli erilainen sumuinen ja anova katse, kuin normaalisti ja vertakin oli mielestäni liikaa ja kävinkin sitä siksi usein katsomassa. Se kuitenkin söi ruokaa ja sen kuolleen poikasenkin poistin sieltä elävien joukosta, jotka Tikru oli kuitenkin syöttänyt. Myöhemmin illalla sitten älysin tarkistaa emänkin kunnolla ja pelästyinkin sitten aika lailla. Se oli saanut melkoiset vauriot elimiinsä ja ulkosynnyttimet olivat aivan turvoksissakin. Todennäköisesti se ruhjoutunut poikanen oli ollut virheasennossa ja Tikru oli joutunut repimään sen väkisin ulos saaden samalla itsekin pahoja vaurioita. Onneksi oli kuitenkin saanut sen ulos ja sen kohtu ja ja synnytystiet tuntuivat olevan tyhjät. Hetken mietin mitä nyt ja sitten totesin että ainoa miten voin auttaa on ahkera tarkkailu ja tulehduksen estäminen. Kotona sattui olemaan pullo ditrimiä (aion pitää jatkossakin huolta että tuollaiset perusjutut on varmuuden vuoksi aina valmiina jos nopea tarve tulee, koska kaikennäköistä sattuu kun on eläimiä ja eläinlapsia) ja aloitin sille samantien sulfakuurin ehkäisemään tulehdusta.

Seuraavana aamuna asiat vaikuttivat olevan ennallaan se edelleen söi, mutta oudon vähän, joten jatkoin samalla linjalla. Alkuiltaan mennessä se oli lopettanut syömisen ja vatsa oli oudon turvoksissa, eikä se halunnut enää liikkuakaan lainkaan. Aloin syynätä asioita tarkemmin ja totesin että se ei tainnut olla pissata ja kakata edellisillan jälkeen (oliko turvotus ja kipeät paikat estäneet?) Hellällä takaosan hieronnalla ja pakkoliikunnalla se sitten teki vaivalloisesti pari isoa veristä pissalätäkköä ja yritti pylly pitkänä ponnistella vielä lisääkin jotain. Kakkaa ei kuitenkaan tullut, eikä se suostunut syömään mitään vaikka tarjosin sille vaikka mitä yrttejä ja muita tuoreherkkuja. No ohjelmassa pakkoliikuntaa ja vatsanhierontaa, joka oli loppuillasta jo melko voimakasta, vaikka hiukan pahaa teki vastasynnyttänyttä sillä tavalla "kiusata". Mutta kyseessä oli kuitenkin sen henki ja samalla sen poikastenkin. Illan aikana myös pakkojuotin sille monen monta ruiskullista ananasmehua ja Nutrisal-ravintoliuosta, jotta suoleen saadaan nestemäistä tavaraa helpottamaan ja edesauttamaan sen toimintaa, sekä myös estämään nestevajausta muutenkin kriittisessä tilassa. Yön ollessa jo pitkän matkaa seuraavalla vuorokaudella Tikru vihdoin alkoi liikuskella myös itse ja suostui hiukan maistelemaan kaurahiutaleita ja persiljaa kädeltä ja suolikin liikehti ja purlasi lupaavasti, joten lopen uupuneena meni itse vähäksi aikaa nukkumaan, jättäen sille joka puolelle nesteastioita ja ruokakasoja.

Aamulla olikin sitten iloinen yllätys, kun Tikru tuli minua vastaan silmissä se tuttu utelias ja vaativa katse ja kakkaa ! sitä oli isoja pötköjä ja paljon ja Tikru myös syödä rouskutteli tuoreita vihreitä ihan kunnolla. On se vaan hyvä, että elukkansa tuntee hyvin ja huomaa ajoissa kun jotain on pielessä ja kokemuksen myötä konstitkin on jo hallussa ja näinkin vakavasta akuutista tilanteesta selvittiin. Koko päivä on nyt kannettu Tikrulle monipuolista syötävää ja ulkoilutettu monta kertaa, jotta suoli pysyy toiminnassa ja muutenkin lähtisi toipumaan synnytysvaurioistaan sutjakasti.

Kaiken kukkuraksi kaikki 8 vauvaa se on hoitanut koko ajan asianmukaisesti ja ne ovat uinuneet tyytyväisinä vatsat täysinä valtavan karvavuoren alla pesässä :)

12.5.

Kivoja kelejä nyt viime aikoina taas ollut ja kanitkin nauttineet niistä ja heräävän luonnon vihreistä antimista oikein sydämensä kyllyydestä 🙂  Vajaa viikko sitten isommat poikaset saivat muuttaa ympärivuorokautisesti ulos asumaan, kun yötkin lämpenivät tarpeeksi. Ensin alkuun pari yötä emot olivat tuomassa turvaa ja sitten ihan keskenään sen jälkeen. Eivät nuo tuntuneet moksiskaan olevan, vaan päinvastoin tuntuivat nauttivan ulkoelämän virikkeellisemmästä ympäristöstä, kuten muutkin kanimme. Sisällä on öisin enää Tupsu vauvoineen, jotka nekin ovat jo aikamoisia menijöitä ja uteliaita, sekä rohkeita karvapallukoita. Päivisin nekin saavat olla paljon ulkosalla tai sitten kaupassa mukanani.

Eilen ja toissapäivänä oli yritykseni kaupunginosassa Tärinä-tapahtuma (ks. tapahtumia-sivu) ja minullakin riitti tasaisesti vilskettä ja etenkin kanit, joita oli mukana n.parikymmentä, olivat erityisesti huomion keskipisteenä. Pupelit eivät kyllä olleet moksiskaan tavallista suuremmasta vilskeestä poikasetkin tuntuivat viihtyvän mainosti halittavina 💋. Osa aikuisista sai käydä myös valjas-lenkeillä jalkakäytävällä lastemme kanssa ja aina yhtä innolla ne olivat ulos kadun vilskeeseen lähdössä. Jotkin ihmiset kyllä menivät välillä hiukan hämilleen meidän kovin tungettelevista ja huomiota kerjäävistä kaneistamme...

Tänään kanit saivat olla koko päivän kahdessa isossa aitauksessa nauttimassa kauniista päivästä. Osa vanhemmista poikasista lähti jo eilen 8vk täytettyään omiin koteihinsa, mutta on niitä vielä... Jaoin porukan ainoastaan kahteen: Luukas ja kaikki kotona vielä olevat urospoikaset (joita siis on paljon; kaikkiaan 19:sta poikasesta 15 on poikia) toiseen aitaukseen ja toiseen sitten Romeo ja kaikki tytöt, niin aikuiset kuin pari poikastakin. Luukasta taisi hiukan harmittaa, kun kävi moneen kertaa tarkistamassa poikaset vuorotellen läpi, että ihan joka iikka poikavauvoja, joista ei ole mitään "iloa" ja kaikki naiset aidan takana... Ainakin sen ilme oli sellainen, kun se pikkuisten pyllyjä haisteli. No kyllä sekin hiukan välillä intoutui juoksentelemaan pikkujätkien kanssa ja pikkupojillakin oli oikein vauhdikasta iloloikka-hyppelyä vuoronperään koko päivän. Aikuisten tyttöjen kesken pientä takaa-ajeluakin välistä aina oli, mutta yllättävän hyvin ne varoivat poikasia joukossa, sitä kun hiukan jännitin aluksi, kun aivan koko poppoon yhteen vaan pistin, vaikka hormonit osalla onkin nyt hiukan sekaisin.

3.5.

Tänään oli jälleen niin kiva sää, että ihan kaikki kanit, nuoremmat poikaset mukaanluettuina, saivat olla ulkoilemassa aitauksissa aamusta iltaan saakka :) Ovathan ne jo muutaman kerran aiemminkin jo saaneet olla ja jos tätämenoa kelit lämpiävät, saavat nuo isommat poikaset muuttaa lähipäivinä kokonaan ulos jo asumaankin, ovat sitten valmiita uusissa kodeissakin mahdollisiin ulkoasumuksiin. Tänään jäivät pysyvästi ulos asustelemaan myös Pörrö ja Sadekin eli sisällä öisin ovat enää kaikki poikaset ja nuorempien emo Tupsu.

On niin hauska katsoa kuinka kanit saavat näinä kauniina kevätpäivinä paljon lisäiloa ja energiaa; iloloikat lentää niilläkin, jotka eivät niitä normaalisti hirveästi viitsi harrastaa, esim. Rompunkin on pitkin päivää aika-ajoin ihan pakko heittää pari vauhdikasta rundia aitauksen ympäri pyllyä viskellen ;D Tosin hormonitkin hyrräävät kyllä samalla vähän kaikilla, tytöt kiimailevat vuoronperään ja Romppukin intoutuu usein vähän koittamaan... Tytöt vain ovat vissin huomanneet ettei siitä enää oikeasti ole mihinkään vaan lähtevät nykyään sen alta aika nopsaan pois ja menevät tyrkyttämään itseään aidan luokse Luukakselle ;)

Olen myös vähän sekoitellut pakkaa ja vaihdellut kokoonpanoja aitauksissa, kun ovat olleet tähän asti poikaset ulkona omassa porukassa ja aikuiset omassa ja Luukas yksin, niin nyt sitten välillä osa aikuisista poikasten aitaukseen ja päinvastoin, niin poikasetkin tottuvat muutoksiin seuran suhteen, vaikka eivätpä nuo näytä juuri mistään olevan moksiskaan. Tänään  sai myös Luukas seuralaisia, kun pistin nuo kolme kotiin jäävää poikaa sen kaveriksi aitaukseen; ensin se tietty hiukan testasi onko nää nyt jotain astuttavaksi tuotuja tyyppejä, mutta totesi melko pian niiden olevan vain "mitättömiä" kakaroita, joista ei sen suurempaa "iloa" ole ja jatkoi aidan takan olevien tyttöjen riiamista. Pikkupojatkaan eivät olleet moksiskaan Luukaksesta (tosin olivathan ne tutustuneet siihen jo sisällä kalterien läpi ja tunkiessaan heinätelineen kautta sen häkkiinkin), joten koska kaikki sujui niin hyvin saavat ne jatkossakin ulkoilla yhdessä iskän kanssa niin kauan kuin ei mitään pullisteluja ala ilmaantua, koska kyllähän tuo Luukaskin noiden pikkukavereiden kanssa hiukan tavanomaista enemmän juoksentelu liikuntaa harrasti, eikä vain loikoillut kiven päällä käyden ainoastaan välillä aidalla nenuttelemassa tyttöjen kanssa.

21.4. Ihana kevätpäivä :)

Kaikki aikuiset kanit saivat tänään ulkoilla oikein runsaasti, kun sää oli niin mukavan keväinen ja lämmin. Aitauksissa olivat muut porukalla, paitsi tietenkin Luukas. Osa myös jo asuu ulkona eli Romeo, Tikru, Nöpö ja Noksu muuttivat jo toissapäivänä tuohon sulaneelle talon eteläseinustalle ulkohäkkiinsä ja tänään sai Luukaskin muuttaa omaan häkkiinsä viereen. Ja kyllä ne tuntuvat nauttivan raikkaasta ulkoilmasta ja kevätsäästä, pojilla on lähtenyt oikein hormonitkin hyrisemään kunnolla... Romeokin kovasti yrittää tyttöjen perään ja Luukas riiasi tyttöjä niiden häkin ulkopuolella kuin ei olisi muka koko talvea niiden vieressä asunut... Oli hilkulla etten olisi vienyt poikasiakin ulos, mutta olin nyt vielä varovainen, kun maa on niin kylmä vielä kun vasta lumen alta alkanut tulla esiin ja suurin osa vielä lumen peitossa onkin.

Poikaset kasvavat hyvin ja ovat kaikki oikein reippaita ja tomeria, osa hyvinkin uteliata ja vauhdikkaita... Isommat kiipeävät ja hyppivät jo ihan joka paikkaan kanilassa ja Luukaksen ulosmuuttokin oli osittain niiden takia, kun tunkivat heinätelineen yläosan kautta sen häkkiin, enkä tiedä miten Luukas pidemmän päälle jaksaa kun häkkinsä on puolillaan uteliaita pikku karvapalloja, joilta ei saa rauhaa. Tupsun poikaset ovat alkaneet myös liikkua ja tutkia ympäristöä aktiivisesti ja ne ovat kauheita paksukaisia :D vaikea leikata kynsiäkin kun ei koura yletä pullukan vartalon ympäri, eikä saa kunnon otetta ja ovat vielä liian pieniä pysyäkseen tukevasti jalkojen päällä selälläänkään...

Poikasista on tiedot ja kuvat omalla alasivullaan ja linkin takaa 'Petsiestä' löytyy myös runsaasti kuvia kaikista kaneistamme ;)

12.4. Väliaita pois kanilasta ja pitkästä aikaa ulkoaitauksessa porukalla

Eli kanilasta lähti väliaita pois, koska Pörrön ja Sateen poikaset jokatapauksessa seikkailivat jo pitkin kanilaa... Täytyy vaan jotenkin yrittää järjestää emoille ja poikasille toisilta "salaa" enemmän ruokaa. Tarkistelin tuossa yksi päivä myös poikasia vähän joka kantilta tarkemmin ja mitä havaitsinkaan... Palaamme alkuperäiseen tulkintaan: Pörrön poikasissa on kuin onkin tyttöjäkin joukossa, vaikka olin jo välillä pessimistinä ehtinyt alunperin nuo pari tytöiksi katsomaani pikkuista pojiksikin tuomita. Kerrankin näinpäin :) Eivät kuiteskaan ole ne, jotka meitä eniten kiinnostivat eli jokatapauksessa poikiakin jää kotio kasvamaan, mutta josko yksi tyttökin sitten lisäksi? Ikäväkseni havaitsin samalla Sateen pojista yhdellä hiukan epäilyttävää turvotusta alapäässä, täytyy seurata sitä, onko jotain vialla vai vain jokin hetken ärtymys tms. Niiden sukupuolet sentään ovat pysyneet alusta asti samoina ;D Myöskin kaikkien purennat yms ovat ok.

Aikuiset kanit pääsivät myös tänään pitkästä aikaa ulkoaitaukseen juoksentelemaan pariksi tunniksi, kun oli tuo hangen pinta jo sen verran laskenut ja lumi niin pehmeän upottavaa, ettei kummoisia ponnistuksia pystynyt ottamaan loikatakseen aidan yli pellolle...

10.4. Vallattomat vauvat:

Pörrön ja Sateen poikaset jäivät tänään kiinni seikkailusta ympäri kanilaa. Luulin ensin että yksi poikanen oli vahingossa joutunut väärälle puolelle väliaitaa ja palautin sen omalle puolellensa, mikä johti siihen että sepä kiipesi samantien takaisin isojen puolelle ja meni tottuneen oloisesti heinätelineelle syömään... Jäin seuraamaan tilannetta ja totesin ettei se ollut ainoa yksilö joka moista harrasti ja koska aikuisten laumamme (Romeo, Tikru, Nöpö & Noksu) ei reagoinut mitenkään vaikka pieniä karvapalloja tipahteli välillä niskaan aidan yli, tein johtopäätöksen että tuota oli tainnut jo tapahtua jonkin aikaa... Eivätkä muut näyttäneet välittävän edes vaikka kakarat ryömivät niiden alla ja päällä ihan miten vain, hieno juttu :) No onneksi poikaset näyttivät osaavan kiivetä aivan yhtä ketterästi takaisinkin omalle puolelle, niin eipä tuosta taida tarvita sen enempää huolestua. Tää on nyt se vaihe kun mikään ei vaaveja pidättele; ne mahtuvat vaikka kuinka pienistä koloista ja kiipeävät ketterästi verkkoja pitkin vaikka kuinka korkealle yms.

Tupsunkin pienet vauvat voivat hyvin ja paksusti ja Tupsu itse on aivan uskomattoman tyyni ja rauhallinen emo :)

9.4. Pieniä ihanuuksia ja vielä lisää...

 Voi että, nuo Pörrön ja Sateen vauvat ovat nyt (3vk) niin suloisia monenkirjavia karvapallukoita, kun pomppivat ja spurttailevat innokkaasti ja kiipeilevät emojen selässä ja tasapainoilevat välillä päänpäälläkin, kun emot makoilevat. Eivätkä vielä tee edes mitään pahojansa tai kaki ja pissi paljoakaan... ovat vaan suloisia ja hellyyttäviä. Kumpa aika ei menisi niin nopeasti ja pysyisivät kauemmin tuollaisina, ...kun kohta ne sitten ovatkin jo sellainen kaikkialle ehtivä ja sotkeva huligaanilauma

Onneksi Pörrökin on jo relannut ja antaa Sateenkin olla lasten kanssa: Yhdistin tilajärjestelyjen takia poikueet viikko takaperin (Tupsun tulevan poikeen vuoksi ja saivat yhdessä reilummat tilat) ja Pörrö meinasi alkuun että kaikki vauvat kuuluvat nyt sitten hänelle, eikä meinannut antaa Sateen hoitaa vauvoja kunnolla. Mutta menneen viikonlopun aikana tilanne näyttää tasoittuneen ja molemmat makoilevat jo aivan rauhaksiin vieretysten lasten riekkuessa kummankin kimpussa, eikä Pörröä enää näytä vaivaavan yhtään vaikka vauvat kiehnäävät Sateenkin kimpussa. Toistensa poikasiahan ne eivät syrjineen hetkeäkään vaan molemmat ottivat heti koko porukan avosylin vastaan ja tissille (hiukan ahdasta tosin kerralla syödessä, mutta hyvin kaikki ovat ruokaa saaneet kuitenkin). -Aivan ihanaa on nyt seurata tuota kahden emän ja ison lapsilauman idyllistä ja leppoisaa eloa <3

Niin ja huonostihan tässä taas meille käy... siis sen takia että liian ihania tapauksia on poikasissa liikaa Päätinkin jo, että Pörrön pojista saa jäädä muutama kotiin ja katsotaan sitten ajan kanssa kuka niistä menee mihinkin tai jää pysyvästi... Ei vaan pysty millään valkkaamaan... Siis meillehän ei oikeastaan poikia enää sopinut, mutta kummasti sitä tulee vaan soviteltua

Niin ja vielä: Tupsu pyöräytti oman poikueensa tänä aamuna maailmaan. Odottelin pienehköä poikuetta, mutta niitä pötköjä oli taaskin hiukkasen enemmän... 7 pullukkaa pientä raitanakkia :) Ja Tupsu on niin rauhallinen ja ihana vaikka on juuri synnyttänyt, kuten äitinsä Tikru ja muu emälinjansa :) Erinäisten sattumien takia poikueet tulivat taas näin päällekkäin, mutta eiköhän tässä pärjätä ja kaikki saada halittua oikein kesyiksi ja ompahan pikkuisilla ainakin leikkitovereita ;D

1.4. Poikaset alkavat olla suloisimmillaan ja muuttavat yhteen

Pikkuiset ovat n. 2vk:n ikäisiä ja kasvavat hyvin, eteenkin Sateen vauvat ovat oikeita pullukoita vuorokauden ympäri. Sade imettää vauvat vähän väliä ja niillä onkin mahat ihan koko ajan täyden pulleita ja ovat jo menneet kasvussakin Pörrön poikasten ohi... Ja juu kyllä Pörrönkin poikaset ovat ruokaa saaneet ihan kiitettävästi ja kasvavat ja kehittyvät hyvin. Emoilla näyttää olevan hiukan erilaiset taktiikat; eli Sade imettää monta kertaa päivässä vähän aikaa kerrallaan ja Pörrö sensijaan imettää harvoin, mutta hartaasti eli niinkauan että poikaset väsyvät ja irtoavat itse nisiltä unten maille...

Poikaset harjoittelevat ahkerasti söpön kömpelöitä vauvapomppujakin, väsähtäen kuitenkin vielä nopsaan <3 ( katso video ! ) Molemmat poikueet alkavat nyt myös asua yhdessä tilajärjestelyjen vuoksi; poikueet sattuvat tulemaan meillä taas tänä keväänä "liian" tiuhaan eli tulevalle emolle piti saada oma rauha myös ja ihan vielä ei muut aikuiset kanit uloskaan pysty muuttamaan. Muuten yhteen muutto sujui ihan hyvin, paitsi Pörrön mielestä ihan kaikki poikaset ovat sen, eikä se haluaisi antaa Sateen hoitaa niitä lainkaan... Joudunkin nyt hiukan vuorottelemaan emojen kanssa, eli telkeämään niin, että Sade saa välillä imettää, hoitaa ja olla rauhassa poikasten kanssa ja Pörrö ei pääse puuttumaan asiaan. Eiköhän nuo Pörrönkin vaistot tuosta pikkuhiljaa tasaannu, kun poikaset hiukan kasvavat ja jos äitiinsä tulee niin muutaman viikon päästä sitä ei tippaakaan enää kiinnosta maailmalle lähtövalmiit lapset, toisinkuin Sade varmaan äitinsä ja isoäitinsä tavoin ei aio lopettaa vapaaehtoisesti lainkaan niiden hoivaamista...

24.3. Taas huonoa onnea ja kanilan uudelleen järjestely...

Kyllä nyt Sateen poikuetta koetellaan. Nyt on joukosta pois k-m perhos-poika. Se oli eilen eksynyt pesästä (ehkä emon nisän mukana roikkuen, koska sen maha oli aivan pullollaan maitoa) ja lähtenyt ryömimään ihan vika suuntaan ja joutunut lopulta jumiin pitkälle Sateen wc-laatikon ja seinän väliin. Huomasin vasta illalla, että poikasia on yksi liian vähän ja etsin pitkään sitä, toivoen parasta, mutta liian myöhäistähän se jo oli.

Ed. johtuen pistin kanilan järjestystä kunnolla uusiksi ja mahdutin yhden tehdashäkin sinne lisää ja laitoin Sateen poikasineen tehdashäkkiin. Lisäksi poistin molemmilta sekä Sateelta, että Pörröltä varmuuden vuoksi wc-laatikotkin ja levitin kutterinpurut koko häkkien alalle. Hankaloittaa siivousta, mutta nyt ei ainakaan ole enää mitään välejä mihin pikkuiset vauvat voisivat eksyä ja jumiutua. En halua enää yhtään "turhaa" menetystä. Niiden jaloittelualueella on vielä vessalaatikko, mutta poikasten ei pitäisi sinne vielä pariin viikkoon päästä/joutua, koska tehdashäkeissä on kuitenkin sen verran korkea reuna ja sitten kun sinne osaavat pomppia, ovat jo isompia eivätkä enää niin haavoittuvaisia muutoin... Menetykset ovat tainneet ottaa Sateellekin hiukan koville, koska on tänään tumpannut vauvojen pesäkopin eteen hirveän vuoren purua ja käy vähän väliä tarkistamassa vauvat...

22.3. Ihania pikkuisia - onni vain ei kaikilta osin potki...

Poikaset ovat nyt 6 päivän ikäisiä ja kasvavat ja kehittyvät hyvin ja emot ovat huolehtivaisia ja kilttejä. Pörrökään edes ei enää yhtään kiukuttele aidan takaa Nöpölle, joka kärkkyy kateellisena siinä kokoajan. Emot suhtautuvat myös luottavaisesti meihin ihmisiin, kuten tietysti pitääkin, ja hyväksyvät näköjään hyvin meidän lastenkin koskemisen poikasiin, joten pojat ovat jo saaneet niitä pidelläkin.

Olen myös oppinut jo tunnistamaan eri yksilöt toisistaan ja tänään, kun olin valoisaan aikaan kotona (alkaa tuo ikä vissiin viedä osan tenhon näköaistista ja kattolampun alla ei meinaa mitään erottaa...) katsoin sukupuolet ja opettelin nekin poikasiin nähden muistamaan. Ikävää vain oli niitä katsoa: Pörrön poikaset näyttivät kaikki olevan poikia, vaikka olin aluksi toivonut ja kuvitellut näkeväni niiden joukossa tyttöjäkin ja Sateen poikueesta alustava katselmukseni piti paikkaansa eli puolet ( 4 ) oli poikia ja tyttöjä oli jäljellä enää 3 (se toissayönä kuollut sini-kelt.japsi oli tyttö). Sateen poikueen tytöt ovat ikävä kyllä kaikki erilaisia keltapohjaisia japseja, joten niistä kukaan ei tule meille jäämään, kun talossa on jo väritystä edustamassa Tikru, Tupsu ja Luukas. Nyt mietinkin kovasti pystyisikö meille mitenkään järkevästi asuttamaan vielä yhden poikapupun että voisi edes yhden toivevärisen kotiin jättää...

Nyt onkin sitten reilusti ja monen värisiä poika-poikasia varattavissa 😉 ja muutama tyttökin.

Tänään siivottiin taas lasten kanssa kanila ja poikasillekin vaihdettiin kuivat kuivikkeet pesien alle, niin on sitten mukava kölliä vielä vähän aikaa siellä. Mukavaa oli todeta myös, että ainakin Romeo, Pörrö ja Sade tulivat jo keskenään juttuun porukassa kanilan lattialla siivoilujen ajan eli suunnitelmani päästää Pörrö ja Sade poikasineen yhteen jonkun ajan kuluttua näyttää valoisalta. Muiden naaraiden kanssa en nyt uskaltanut ahtaissa sisätiloissa kokeilla, varsinkin kun osalla on aikamoiset valeraskailut päällä ja keskenäänkin antavat välillä toisilleen hiukan vauhtia.

21.3. Yön painajaisuni toteutui - onneksi vain osittain

Elikkä näin yöllä unta, jossa meidän muu kanilauma oli jotenkin päässyt Pörrön poikasten luo ja levitellyt pikkuiset pötkylät ympäriinsä ja yritin niitä epätoivoisesti sitten pelastella, kuitenkaan onnistumatta... (En kyllä yleensä näe unia kaneista, vaan yleensä unet ja huolet liityvät lapsiin tms.) No heräsin kesken unen ja ihmettelin hiukan unta ja totesin sen olevan mahdotonta; Pörröhän oli poikasineen tehdashäkissä turvassa, joten unohdin koko painajaisen ja jatkoin unia.

Aamulla sitten mennessäni kanilaan oli vastassani kauhea sotku; puoli telineellistä (=n.1/4 paalia) heinää ympäriinsä ja seassa tummanharmaita karvatuppoja. Kauhistelin sotkua ja ihmettelin karvojen alkuperää. Tarkistin Noksun ja Nöpön mahat, koska olivat ainoat joihin väri voisi täsmätä ja molemmilla oli valeraskailut päällä ja olivat heiniä levitelleet aiemminkin pesiä väsätessään. Molempien karvat olivat tallella ja muutenkin kaikki vaikutti sotkua lukuunottamatta normaalilta, kunnes näin heinien seassa kuolleen poikasen :( Silloin muistin uneni ja pelästyin todella, etsin hetken onko muitakin kuolleita poikasia ja keräsin heiniä, kunnes rohkaistuin tarkistamaan Sateen ja poikaset (Pörröhän oli poikasineen häkissä ja siellä vaikutti olevan kaikki hyvin, joten en niitä alkanut sen enempää penkomaan). Onneksi Sateen pesässä tuntui lämpimältä ja varovasti laskin ja tarkistin vauvat ja loput 7 olivat helpotuksekseni kunnossa. Tutkin paikkoja miettien mitä ihmettä oli tapahtunut, enkä keksinyt mitään muuta reittiä Sateen luo kuin kaikkien kanien yhteisen heinätelineen kautta. Sinne ei kyllä pitänyt enää kanien päästä (olin tilkinnyt sitä tiuhemmaksi, koska hoikimmat olivat sinne pari kertaa itsensä tunkeneet), eikä ainakaan sieltä Sateen puolelle, mutta ilmeisesti Nöpö tai Noksu oli jotenkin mahtunut taas ujuttautumaan heinätelineeseen ja jotenkin vielä Sateen luo ja takaisinkin poikasen kanssa. (Toinen mahd. reitti olisi voinut olla 90cm korkean väliverkon yli, mutta en usko oikein siihen ja että olisi poikasen kanssa vielä takaisinkin tullut) Nöpöä epäilen enemmän koska Noksulta Sade olisi varmaan pesäänsä saanut suojeltua, kun taas Nöpö sen omana äitinä omaa varmaan vielä auktoriteettiä sitä kohtaan ja Nöpö on muutenkin katsellut tosi kateellisena noita emoiksi päässeitä verkon takaa ja halunnut varmaankin omia itselleen vauvan. Tilkitsin aamulla heinätelineen niin totaalisesti ettei kukaan takuulla enää sinne pääse ja korotin väliaitaakin lisää ja vielä varmuudeksi otin Nöpön ja Noksun mukaan töihin päiväksi. Nyt illemmalla olen käynyt vähän väliä tarkistamassa kanilassa tilannetta ja toivottavasti vastaavaa ei enää tapahdu. Kuollut poikanen oli MM-harjainen sinikeltainen japsi tyttö ja sille olisi varmaan ottajiakin ollut... ja eihän sillä ollut mitään mahiksia selvitä yksin pesän ulkopuolella viileässä kanilassa ilman lämpöä ja maitoa, joten huonostihan siinä oli sen kannalta käynyt.

Muutoin poikaset voivat ja kasvavat hyvin ja ihania värejäkin on vaikka kuinka :)

16.3.

Nyt se on tapahtunut, meidän kovan odotuksen jälkeinen iloinen perhetapahtuma: Pörröllä on 7 lasta onnellisesti pesässä. Tuota poikuetta jännitin niin kovasti, kun Pörrö on meille niin tärkeä erityistapaus persoonansa takia ja tietysti pelkäsin että juuri sille sitten tapahtuu jotakin. Mutta nyt ainakin emän kannalta pahin vaihe ohi :) ja vaavitkin näyttivät hyväkuntoisilta ja tyytyväisiltä reilun kokoisilta pullukoilta. Pörrö luopui mahastaan siis tänä aamuna Ja yllätyin kuinka monta poikasta sillä sitten kuitenkin oli, vaikkei maha nyt kovin kummoinen ollut ja olivat vieläpä melko isohkoja vaavit. Osalla kaneista häviää nuo vauvamahat niin tehokkaasti tuonne kroppaan...

Ja juuri äsken (illalla) olivat Sateenkin poikaset syntyneet maailmaan Jopa 8 pikkuruista kirjavaa pötkylää. Voi kun ne olivat niin pieniä verrattuna Pörrön isoihin mötkäleisiin... tosin onhan Sadekin hiukan pienempi. Sade oli niin ihana äsken, tuli kuin ylpeän oloisena minua vastaan aidalle, että siellä ne nyt ovat, katso vaikka, eli heti mennessä kanilaan tiesin mitä oli tapahtunut

Ny alkaa se ihanan kutkuttava vaihe kun arvaillaan värejä; mahiksia on niin laidasta laitaan molemmissa poikueessa, no mustaa ainakin ja sinistäkin näyttää olevan, japseja sekä perhosia, oi että kun on ihanan kirjavaa sakkia...

Kuvia ja tietoja poikueista löytyy 'kanit & poikueet -13' -alasivulta

15.3.

Meillä on niin jännät ajat menossa... päiviä koossa tulevilla äideillä 29 ja 30 huomenna-ylihuomenna odotan jännityksen laukeavan ellei jo tämän päivän aikana Pörröllä, kun vaikuttaa niin levottomalta ja poikasetkin ovat jo kovin levottomia ja potkivat kovasti masussa. Tosin se voi olla levoton myös pelkästään siksi, että viettää ekaa kertaa elämässään aikaa häkissä... se kun on syntynyt keskellä kesää leikkimökissä isommassa aitauksessa ja elänyt aina lauman kanssa vapaana reilussa tilassa ja nyt pistin sen tehdashäkkiin synnytysrauhan takaamiseksi ja koska tekivät yhteistä pesää Sateen kanssa, enkä halua niiden poikasten menevän sekaisin (samoja värejä odotetaan) ennenkuin varmasti tunnistan ne. Toivottavasti hommat sujuvat molemmilla emoilla hyvin ja pääsevät piakkoin sitten poikastensa kanssa taas lauman jatkoksi.

Aargh... joka kerta kauden ekat poikaset aiheuttavat tällaisen tuskastuttavan jännityksen minulle

10.3.

Kohta niitä syntyy... 💋 kanivauvoja siis. Viikon päästä pitäisi selvitä miten kävi ja mitä tuli.

Uusi sisäkanilakin on remontoitu valmiiksi ja kanitkin jo muuttaneet sinne. Ne saivat noin kuuden neliön huoneen talomme alakerrasta ja siis hiukan lisää tilaa ja huoneen muodosta johtuen eritoten hyvää tilaa spurttailla aina halutessaan sisälläkin. Kuten ennenkin; Luukas asuu omassa kerroshäkissään ja loput vapaana. Tosin nyt on huoneessa tilapäsesti väliaita tulevien poikasten vuoksi. Kunhan kevät tulee; teen vielä talon seinustalle sellaisen uuden ulkoiluaitauksen, johon pääsee sisäkanilasta suoraan ikkunan kautta ja jossa ulkoilua ei estä metrin hanki, eikä ilvekset. Nythän meillä on aitauksissa ulkoilu ollut mahdotonta; ensin ilvesten takia jo jäi vähiin ja lopulta luntakin tuli niin paljon ettei metrin korkuisesta aidasta näy kuin vajaa 10cm (tosin en valita, pidän lumesta, vaikka omia hankaluuksia tuokin) eli ei toivoakaan viedä kaneja sinne juoksentelemaan. Lisäliikuntaa olenkin nyt järjestänyt pääasiassa ottamalla päivittäin kolme kania kerrallaan mukaan töihin juoksentelemaan päiväksi pitkin poikin kauppaa.

18.2.

Kaninpoikasia odotetaan maaliskuun puolivälin jälkeen syntyväksi. Päivien alkaessa pidentyä, myös kanien hormonit ovat alkaneet hyrrätä ja Romeo tyttölaumassa saa aikaan "mukavasti" valeraskauksia, joten oikeat astutussuunnitelmat eivät ihan noin vain onnistu, kun pitää odotella sopivia aikoja...

27.1.

Kanimme ovat joutuneet viettämään harmittavasti paljon aikaansa sisällä, kun ei ulos uskalla jättää nyt hetkeksikään valvomatta, eikä tuolla pihalla kauhean paljon ehdi kanivahdissa olla. Syynä on siis tämä ympäröivä villi luonto... Meidän nurkissa ja ihan pihallakin on viime viikkoina taas norkoillut ilves, joka on myös meitä ilahduttaneet pellollamme syömässä käyneen kaurislauman nyt sitten ilmeisesti viimeiseen asti vienyt. Ainakin nuo viime aikoina enää yksinäisenä esiintyneet jäljet päättyvät surman jälkiin ja jäänteisiin tuossa pellolla vain n.100m päässä talostamme 😥. Ei minulla mitään noita luonnonpetoja vastaan sinällään ole, mutta liika on liikaa ja kyllä niiden pitäisi hiukan kauempana pihoista oleilla ja ihmisiä edes vähän arastella... (meilläpäin kun on noita jo niin paljon ettei metsiin mahdu ja ruokaa riitä :( ) Eli kanejakaan ei uskalla ulkoiluttaa kuin ihmisen koko aikaisesti paikanpäällä olemalla, varsinkin kun tuo kyseinen kissayksilö oli yksi yö kierrellyt eritoten noita kaniaitauksiakin ja jopa talomme seinustoja.

Muutoin kaneilla elämä sujuu tasaiseen tahtiin, vuoronperään töissä mukana ja muutoin kotona oleskellessa. Tulevia poikueita on suunniteltu ja eka poikue on päätetty: Luukas + Pörrö, tarkoitus syntyä maaliskuussa. Muiden poikueiden osalta mennään vähän tarpeiden/toiveiden mukaisesti. Voipi olla että meille tulee myös poikueellinen luppakorvaisia raitavauvoja, emänä siis Tupsu ja isänä m-v japsi kääpiöluppa... Jokatapauksessa meidän Luukaskin tulee isäksi varmaan pariin poikueeseen ja monenkirjavia ja karvaisia vauvoja olisi siis tulossa. Nyt onkin hyvä tilaisuus tehdä jo alustavia ennakkovarauksia ja esittää omia toiveita tulevista poikasista 😉 ...ulkonäön, sukupuolen ja määrän suhteen siis, ne perusasiat kun ovat meillä vakioita: Koko 2kg paikkeilla, rakenne sopusuhtainen ja vankkajalkainen, luonne hyvä ja sosiaalinen koko perheen lemmikki :)

Vas. Sade + muu lauma. Sitten: Tupsu, Romeo ja Tupsu vauhdissa

Vas. Pörrö. Oik. Tikru, Romeo, Nöpö, Tupsu ja Noksu

Vas, Nöpö, keskellä takana Nöpö, Tikru ja Romeo, edessä Sade ja Noksu. Oikealla Tikru

Vasemmalta: Romeo, Tupsu, Pörrö ja Luukas

2.1. Hyvää alkanutta vuotta 2013 !

Kaneille kuuluu tasaisen hyvää. Sisällä kanilassa siis asustelevat tyytyväisinä ja välillä pääsevät ulos aitaukseenkin juoksentelemaan :) Ja tietysti pari kerrallaan käyvät kanssani töissä, osa olisi mielellään aina lähdössä mukaani ja jotkut eivät ole ihan yhtä innoissaan ahtaaseen kuljetusboxiin pakkautumisesta ja autoilusta... Poikuesuunnitelmiakin kevääksi on jo vähän mietitty ;)