Tarun kanit 2014 - 16

Kanien sivut ja kuulumisia yms...

Tarun puutarha & lemmikit yrityksen yhteydessä saat monesti tavata näitä reippaita, kesyjä ja kilttejä kaneja, jotka ovat samalla perheemme lemmikkejä. Niitä saa silitellä ja sylitellä luvan kanssa 😘

Tälle sivulle kirjoittelen satunnaisesti kanilaumamme kuulumisia yms mitä milloinkin mieleen juolahtaa... Edellisten vuosien kuulumiset löytyvät ko. vuosien alasivuilta

Kasvattelen yleensä jonkusen kani poikueen vuodessa. ( Noin 20v. yhtäjaksoinen käytännön kanikokemus aikuisiällä, eka poikue syntynyt -97 ja kanitonta vuotta ei väliin ole mahtunut ) Mahd. poikueet ovat huolella suunniteltuja ja hoidettuja, vaikka risteytyksiä ovatkin. Itselläni on selvät tavoitteet ja tiukat kriteerit kanien suhteen. Tarkan selostuksen tavoitteistani yms löydät 'omasta kasvatuksesta' sivulta 😉.

Poikueista löydät tiedot kuvineen vuosien mukaisesti ko alasivuilta.

PS. Kaneillamme on myös Petsie -profiilit, joissa on runsaasti kuvia ja tiedot yksilökohtaisesti... käy katsomassa

04.08.-16

Kaneja on syntynyt tänä vuonna meillä runsaasti ja vielä runsaammin urospoikaisia. Kaikissa poikueissa on ollut valtaosa uroksia ja siksipä niitä on joitakin jo luovutusiän ylittäneinäkin kotosalla vielä, varsinkin kun en ole ehtinyt niitä sen paremmin mainostella ja markkinoidakaan käytännön kiireiden vuoksi...

Tässä alla on kuitenkin kuvassa hetikin omiin koteihin lähtövalmiita eri ikäisiä uroksia kolmesta eri poikueesta. Ovat kaikki uteliaita ja reippaita :) Lisäksi kasvamassa on iso lauma nuorempia poikasia, jotka olivat nyt sitten minullakin ihan oikeasti vahinkoja, enkä pysty niille sukutaulujakaan kirjoittamaan, kun eri emien poikaset menivät heti syntymän jälkeen sekaisin keskenään ja isästäkään ei ole ihan täyttä varmuutta. Niistä laitoin ihan tuoreita kuvia tuonne poikue sivulle.

Huhtikuu -16

Elämässä sattuu välillä ikäviäkin asioita ja niitä on itselle ja lähipiiriin osunut viime aikoina turhankin runsaasti. Myös eläimemme ovat joutuneet useampaan kertaan ikävyyksien uhreiksi, kanit mukaanluettuina. Se on tehnyt kaiken muun päälle todella kipeää ja siitä johtuen en ole pystynyt edes kirjoittelemaan niiden kuulumisia, tai kuviakaan laittamaan tänne. Yritän pikkuhiljaa korjata asiaa, koska esim. muutamia kuvia on tullut kyllä otettua aina silloin tällöin. Kaneja siis perheessämme edelleen on ja ne ovat itselleni ja lapsille tärkeitä ja rakkaita lemmikkejä. Kaniyksilöt vaan ovat suuresti vaihtuneet vuoden takaisesta, muutamaa lukuunottamatta, vaikkakin edustavat kyllä samoja sukuja kuin aiemmatkin eläimemme ja niiden rakkaat muistot ovatkin meillä läsnä näiden nykyisten nuorukaisten kautta. Myös kanien kasvatukseni jatkuu sattuneista vaikeuksista huolimatta ja olen nyt pyrkinyt aiempina vuosina maailmalle lähteneiden kasvattieni avulla pelastamaan vuosia jatkuneen kasvatustyöni saavutettuja tuloksia. Poikueiden tietoja ja kuvia olen jotenkuten tuonne ko vuosien poikueiden sivuille laittanut ja jatkossakin sieltä löytyy parhaiten syntyneet poikueet tietoineen ja kuvineen.

31.3. -15

Kevään ekat poikasemme ovat jo isoja ja paksuja mötiköitä. Niitähän syntyi vain neljä,joten ovat ainakin saaneet tarpeeksi ruokaa ja Veerakin tuntuu pitävän niiden masut alvariinsa täynnä. Lukumäärä oli pettymys, koska näistä toivottiin itselle ainakin poikaa ja mahdollisesti tyttöäkin, mutta ainakin se toinen onneksi joukosta löytyi jo eli kotio jää koko sininen poju. Silmätkin alkavat olla jo kokonaan auki ja pesässäkään ei enää pysytä kunnolla eli liikuskelu ja maailma alkaa kiinnostaa. Käsissä ovat tosi nätisti ja rauhallisia ja lapset tulevat taas varmasti lällyttämään nämä pienokaiset ihan piloille. Toivon mukaan seuraavien poikueiden kanssa tulisi sitten vähän enemmän valinnanvaraa ja toivon mukaan niitä nyt edes syntyisi, eli huhtikuun puolenvälin jälkeen odotellaan seuraavia. 

Vas-lähtien: Pörrö, (takana Sade ja Noksu) Usva Kerttu ja Tupsu

Maaliskuu -15: Vas.kuvassa edessä Usva, Pörrö, Sade ja takana Noksu, Kerttu, Siru-Sissi ja Tupsu. Oik.kuvassa vas Tupsu, edessä Kerttu ja Siru-Sissi, takana Noksu, Pörrö, Sade ja Usva

Maaliskuu -15: Tiina, Veera, Hellä, Liisa ja Siiri

Helmikuu 2015

Viime vuonna tapahtui kaikenlaista ja näiden eläinnettisivujen päivityksetkin ontuivat, kun eivät olleet prioriteettilistalla ihan ensimmäisinä. Kanikokoonpanokin perheessämme on hiukan muuttunut tässä vajaan vuoden aikana ja nyt "populaatioomme" kuuluu 15 pitkäkorvaa: Laumassa asuvat leikattu Romeo-poika ja 12 tyttöä: Pörrö, Sade, Tupsu, Noksu, Siiri, Pilkku-Liisa, Viiru-Veera, Täplä-Tiina, Siru-Sissi, Usva, Kerttu ja Hellä. Lisäksi kaksi leikkaamatonta poikaa eli Roope ja Sasu. Jossain vaiheessa yritän täydennellä kuvia sitten kaneistakin sekä tuonne viime vuoden poikueiden sivulle, että tähän omista eläimistämme.

Kevään ensimmäisiä poikueita odotellaan syntyviksi maaliskuussa, emoiksi tulossa Viiru-Veera (isänä Hopsu, joka on Sateen ja Kaapon poika) ja Siiri (isänä Sasu, joka on Roopen ja Pilkku-Liisan poika). Värikirjo tulee olemaan melkoinen ja varmasti runsaasti kirjavia ja suurimmaksi osaksi harjaksellisia.

Viime vuoden poikueista kotiimme jääneitä kanituksia kuvattuna maaliskuussa -15: Vas. Sasu-poika, sekä tytöt Täplä-Tiina ja Siru-Sissi

2014

Joitakin kanikuulumisia loppuvuoden ajalta:

Iloiset jutut ensin:

Kesän aikana syntyi monta poikueellista vaaveja. Aiemmista olenkin tänne jo jotain kirjoitellut, mutta tässä vielä lyhyesti lopuista.

4-poikueemme oli iloinen yllätys, koska luulin ettei Roope tajunnut tyttöjen päälle mitään ja emä Pilkku-Liisakin on tosi pieni. Mutta aivan ajallaan syntyikin 6 pienokaista, jotka Liisa hoiti hyvin. Noista kotiin jäi sekä yksi tyttö sinisiamsoopelijapanilainen perhonen (Siru-Sissi) että yksi tumma ruskeasoopeli poika (Sasu)

5 ja 6 poikueet olivat uusintoja Tupsun ja Siirin poikueista, kun ei ekalla kerralla oikein toiveet toteutuneet, mutta nyt sattumat onnistuivatkin paremmin. Tupsu synnytti ison poikueen ja hellekausi sattui pahasti juuri kohdalleen ja aiheutti ongelmia. Tupsulla oli tosi iso karvavuori pesänä ja peitti poikaset aivan turhan hyvin ja vaikka usein kävin kävin raottelemassa vällyjä, pääsi jokunen poikanen kuivumaan ja läkähtymään ekoina päivinä kuuman pesän pohjalle. Tupsulta jäi kotiin kaunis ruskeasoopeli tyttö (Usva). Siirin pesä oli hiukan paremmin hengittävä ja sen poikaset selvisivätkin helteestä paremmin. Siiriltä jäi kotiin lopulta kaksi tyttöä; musta otter perhonen (Kerttu) ja extrana luonteellaan meidät täysin hurmannut kelta-musta perhonen (Hellä)

Surullista on että joitakin kaneja poistui kokoonpanostamme aivan ennenaikaisesti (Luukas, Kaapo...) kesken elämänsä ja täysin terveinä ja elinvoimaisina, ilman omaa syytänsä, mutta niitä asioita en nyt ala tässä sen tarkemmin avata. Luukaksella on onneksi useita hienoja jälkeläisiä ja jopa lapsenlapsia ja Kaapokin ehti tulla kaksi kertaa isäksi ja lapsiensa kautta nuo kaksi ihanaa poikaa ovat jatkossakin "mukana" perheessämme.   

4.5. Aikuisia ja lapsukaisia herkuttelemassa kevään vihreillä

26.4.

Sateen poikaset saivat nyt ulkoilla ekan kerran koko lauman kanssa. Pilkku-Liisa ja Viiru-Veera kyllä kiukuttelivat jonkun verran pikkuisille ja jouduinkin välillä vähän komentamaan niitä. Kaikki muut ottivat pienokaiset avosylin vastaan ja pari tyyppiä jopa hiukan yllätti minut. Pörrö jos huomasi että Veera tai Liisa lähestyi tai edes vilkaisikin ilkeästi vauvoja meni se heti kurittamaan niitä ja lopulta Liisan ja Veeran oli pakko olla kunnolla, koska poikasilla oli  vartija valppaana koko ajan. Toinen, jonka käytös yllätti oli Noksu, joka on ollut monesti kiukutteleva ja kiimaileva hyypiö, oli kuin itse lauhkeus poikasten kanssa ensi hetkestä lähtien ja oikein hakeutui niiden viereen hoivaamaan ja makoilemaan. Ja Noksulla ei siis ole ikinä ollut omia poikasia ja silti osaa olla noin äidillinen :)

Tänään myös muuttivat Sade ja 1-poikue kokonaan ulos asumaan. Tutun tehdashäkin, joka oli sisälläkin ollut niiden tukikohtana, raahasin kyllä lauman ulkohäkkiin, jotta saavat viettää yönsä rauhassa ja reilusti eväitä joihin muut eivät pääse käsiksi. Tupsulle ja Siirille jäi nyt sitten poikasineen koko kanila vapaasti käytettäväksi. Jännä nähdä kun niiden poikaset ovat jo aika liikkuvaisia, koska lähtevät häkkien luukuista ulos ja menevät sekaisin samaan porukkaan. Saatan sitten viedä nekin sen jälkeen ulos asumaan, jos kelit jatkuvat näin hyvänä.

24.4.

Sateen poikaset ovat tosi suloisia, söpön leikkisiä karvapallukoita. Ja luonteetkin vaikuttavat oikein mukavilta. Ne ovat jo tottuneita autossa matkaajia, töissä halipehmoina olevia, sekä ulkoilijoita ja saavat kohta muuttaa ulos pysyvästikin asustelemaan. Kaikenlainen ruoka maistuu, vatsat pysyneet kunnossa ja vessalootassakin osataan vierailla tarpeilla. 

Tupsun ja Siirin poikaset ovat kasvaneet hienosti ja silmätkin on auki. Ovat myös jo jonkin aikaa seikkailleet pesän ulkopuolellakin. Harmiksemme poikueista ei vain tullut yhtään toiveiden mukaista tyttöä eli otter tai white kuvioista, tai muutakaan toiveisiimme sopivaa. Siirin poikueessa on kyllä yksi kiinnostava uros; ruskeasoopeli white perhonen ja sen kodin sijainnin suhteen taidankin olla valikoiva...

12.4.

Sateen pikkuiset olivat tänään ensimmäistä kertaa liikkeessä mukana (äitinsä kera tietty) ja oikein reippaita olivat :) Yhtään eivät näyttäneet jännittävän ja uteliaina seikkailivat pitkin ja poikin aitausta. Turvana ja tukikohtana oli tuttu loota ja matto, mutta eivät siellä tyytyneet maleksimaan, vaan piti tutkia ihan jokaikinen nurkka vessalootia myöten. Sadekin otti ihan tyynesti ja välillä vain vähän tarkisteli ja nuoleskeli pikkuisiaan.

Sitten tuli taas iloisia perhetapahtumia oikein kaksin verroin: Tupsu synnytti odotetusti keskellä päivää 7 vauvaa. Veikkasinkin menevän hiukan lasketun ajan yli, koska poikasten liikkeet masussa olivat viikolla aikaansa nähden hennompia, enkä siis hermoillut vielä yhtään. No se sitten sai aikaan, että Siirikin synnytti vielä illalla hiukan etuajassa omat 6 pientä esikoistaan. Molemmat synnytykset sujuivat vaihteeksi oikein hyvin ja ripeästi. Nyt sitten katsotaan miten tuoreilla äideillä vaavien kanssa tulee sujumaan ja me saamme nauttia oikein urakalla pumpulinpehmeistä pupuvauvoista <3 Muita poikueita ei olekaan nyt kovin pian tulossa, vaan vasta myöhemmin kesällä ehkä. 

5.4.

Nuo Sateen poikaset ovat siis aivan ihania ❤❤❤ -ja ne on jo halittukkin aivan "piloille" eli ovat siis pusuteltavina ja halattavina niin tottuneesti ja rennosti, kun monta tuntia päivässä sellaisessa käsittelyssä enemmän ja vähemmän ovat... Nappisilmät ovat jo auki, alkoivat aueta toissapäivänä 9 päivän iässä ja pesä on ollut päältä auki jo alkuviikosta lähtien ja näppärän näköisesti jo seikkailevat pesän ulkopuolellakin. Sade on taas syöttänyt vaavit kamaliksi punkeroiksi, jotka kasvavatkin siis tosi vauhdilla ja sitä pissiä kun alkaa sylissä tulla, sitä tulee sitten ihan reilusti 😀 Yksi tyttö (ruskeasoopeli perhonen) ainakin jää kotiin ja ainakin toisen pojan haluaisin lähistölle, jotta voisin sitä mahdollisesti kasvatukseen käyttää, ja ja... Pari hopeista poikasta siis osoittautui sinisen sijaan ruskeasoopeleiksi, mikä on aivan huippua!

Petsieen on laitettu vaaveista useita tuoreita kuvia 😉

Tänään saivat Tupsu ja Siirikin muuttaa Sateen seuraksi kanilaan asustelemaan, jotta saavat alkaa valmistella pesiään. Ne ovat siis myös tiineinä ja luvassa olisi, jos kaikki sujuu hyvin, ensi viikon loppupuolella- seur.viikon alussa luppakorvaisia poikasia, monissa väreissä.

28.3. vastikään synnyttänyt Sade ja nuoret tyttöset: Viiru-Veera, Pilkku-Liisa ja Sievä-Siiri

28.3.

Sade oli tänään ulkoilemassa muun lauman kanssa ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja mitään ongelmia ei ilmennyt. Olen niin tyytyväinen noihin kaneihin, kun muistavat toisensa ja pysyvät väleissä vaikkeivat pariin viikkoon olisikaan yhdessä. Hauska oli myös jälleen huomata sellainen seikka, että noille pariskunnille, jotka ovat yhteiset poikaset saaneet, jää jonkinlainen side keskenään ja kuhertelevat toisillensa aidan läpi jatkossakin eli nyt siis Sade ja Kaapo. Olen myös pitkin talvea seurannut kuinka Pörrö äidilläkin on poikiensa Roopen ja Kaapon kanssa erilainen suhde, elikkä nuo nuoret pojat, jotka muiden tyttöjen lähettyvillä ja perään kovasti intoilevat, painavat päänsä alas kuin hellyyttä kerjätäkseen Pörrön kohdalla eivätkä suhtaudu siihen lainkaan samalla tavalla liehitellen ja kukkoillen kuin muihin ja Pörrökin nuoleskelee niiden otsia kaltereiden raosta. Kaneilla on siis omiin havaintoihini perustuen keskenään oikein hyvä ”sosiaalinen muisti” ja muutenkin muistavat ihmisiä ja eläimiä joihin ovat joskus tutustuneet vielä pitkänkin ajan kuluttua hyvin ja myös eri paikat pysyvät hyvin muistissa, vaikka olisi kauan viime käynnistä. Tämän huomaa esim. kun kanit muuttavat meillä sisään tai ulos, niin muistavat kaikki paikat ja nurkat heti kuin olisivat koko ajan olleet siellä.  

Sateen poikasille on tehty oma tieto- ja kuvaosio ’Poikueet -14’ –sivulle. Ikää tuli tänään 3 päivää ja voivat oikein hyvin ja paksusti. Katsoin myös sukupuolet alustavasti ja ihan kivalta näytti, jos nyt paikkaansa pitävät eli 2 poikaa ja 4 tyttöä. Värien suhteen olen hiukan ymmälläni, koska kaikilla taitaakin olla sininen geeni tuplana, sattumana aikamoinen... Olenkin pohtinut josko olen määrittänytkin Kaapo-isän värin väärin, mutta kyllä sen perhoskuvio on hyvin vaaleaa ruskeaa ja mustaa (ruskea siamsoopeli-japanilainen) ja silmätkään eivät ole siniharmaat. Mutta siis ihan kivoja ja tervetulleita nuo siniväriset poikaset, yllätti vaan melkoisesti :)

Kaikille kaneillemme on laitettu viime päivinä ihan reilusti kuvia tuonne Petsieen (sivun yläosassa linkki), sieltä voipi käydä kuikuilemassa ;)

25.3.

No vihdoinkin tuskainen jännitys on ohi ja Sade on saanut synnytettyä onnellisesti. Sateen synnytys alkoi jo toissa yönä ja koko eilisen päivän aikana ei vaan poikasia näkynyt, eikä edes synnytyskanavassa asti tuntunut, vaikka veristä vuotoakin oli tullut jo aamusta lähtien ja Sadekin kökötti pesässä koko päivän. Masussa tuntui kuitenkin eloa olevan edelleen ja Sateen vointi vaikutti kohtalaisen ok:lta eli sain sen aina välillä hiukan liikkumaan ja syömäänkin heinän seasta valkaamiani apilankorsia ja salaattiakin, joten en vielä lähtenyt sitä lekuriin kiikuttamaan. Ja kuinka helpottunut olinkaan tänään varhain aamulla kun Sade oli kanilassa normaalin oloisena liikkeellä ja syömässä ja maha tyhjänä :) Pesästä löytyi vieläpä kuusi elävää poikasta (olin varautunut jo vaikka mihin) ja pesän laidalla oli yksi hengetön kovia kokeneen näköinen puoliksi mustunut omituisesti venähtänyt poikanen. Se oli varmaan ollut siellä tien tukkona virheasennossa ja onneksi oli lopulta tullut ulos asti ja Sadekaan ei näyttänyt pahasti vaurioituneen, eikä vuotanutkaan enää. Huh helpostusta ja josko nyt saataisiin vaan jännittää mukavammin tulevia värejä yms. iloisempaa... en viitsinyt vielä kovin tarkasti tsekata, mutta pari perhosta siellä ainakin pesässä näytti olevan ja tummempaa ja vaaleampaa yksiväristäkin, oisko peräti soopeliakin joukossa.

...ja ilopomputkin vielä lentää aikuisilta paksukaisiltakin, tässä Tikru vauhdissa ;D Oikealla: Juoksentelun jälkeen on mukava tulla häkkiin syöpöttelemään

21.03.-14 Lapset ovat tehneet kaneille aitaukseen lumitunneleita ja kanit tykkäävät niistä kyllä tosi kovasti ja puikkelehtivat niissä vähän väliä

21.03.-14

Meille odotellaan kevään ensimmäisiä kanin poikasia lähipäivinä ja kovasti jännittää jotta kaikki nyt menisi hyvin.

Kanit, etenkin lauma on asunut suurimman osan talvesta ulkona, kun ei kunnon talvea ole edes oikein ollut ja viihtyvät paremmin ulkona, kun tilaa ja virikkeitä on enemmän. Vain välillä pakkaskelien sattuessa ovat asustelleet kaikki sisällä. Leikkaamattomat yksittäin asustelevat pojat eli Luukas, Roope ja Kaapo, sen sijaan ovat olleet lähes kokoajan sisällä, kun en ole raaskinut ulkosalla pitää, kun ei ole kaveria kenen kylkeen käpertyä tarpeen tullen. Pojilla onkin ollut aina vuorollaan koko kanila käytössään, aamuin illoin vain on vapaana olevan vuoroa vaihdettu, joten hulppeasti tilaa oleilla on pojillakin ollut.  

Tälle alkuvuodelle on jo mahtunut ikäviäkin asioita. Ehdimme nauttia meidän ihanasta monipuolisen värikkäästä ”täyden kympin” kanilaumastamme vain noin puolen vuoden ajan, kun suru kohtasi ja Nöpö poistui keskuudestamme ikävän onnettomuuden vuoksi helmikuussa. Ainoa mikä hiukan lohduttaa on, että Nöpön lähtö tuli ns saappaat jalassa ja se ei ehtinyt kärsiä, pelätä eikä edes inahtaa ennenkuin oli jo hengetön (itseasiassa pieni pelko olisi voinut pelastaa sen hengen). Kaiken lisäksi Nöpö oli astutettukin, mutta onneksi tiineys ei ollut vielä kovin pitkällä. Nöpö oli yksi laumamme keskeisistä hahmoista persoonansa vuoksi; se oli tosi utelias, kiltti ja sosiaalinen, sekä erittäin fiksu, kekseliäs ja oppi helposti erilaisia temppuja, mutta vastaavasti sylissä se ei oikein malttanut olla, kun sen verran vilkas ja vauhdikas touhutyyppi oli. Näin jälkikäteen on pakko todeta että Nöpö jätti laumaan paljon isomman aukon kuin olin voinut edes kuvitella ja vieläkin viikkojen jälkeen tuo kaniporukka tuntuu tosi vajaalta. Onneksi Nöpöstä on laumassamme tytär Sade ja sen kautta toivottavasti suku tulee jatkumaan.

Meidän "täyden kympin" laumaa 26.01.-14. Kanit ovat asuneet ulkona melkein koko talven kun lämpötilat ovat olleet kaikkea muuta kuin talviset. Vas. kuvassa kanit ihmettelevät perheemme uutta koiran penikkaa ;)