PERENNOJEN eli monivuotisten ruohovartisten kasvien kuvaukset tieteellisen nimeen mukaan aakkosjärjestyksessä, jolloin sukulaislajit löytyvät lähekkäin. Vesi- ja märkien kasvupaikkojen lajikuvaukset sinisellä tekstillä ;) -Koristeheinät vihreällä
*Kaikkia lajeja ei ole aina saatavana tai voi olla rajoitetusti. Joitain lajeja saattaa myös kuvauksista uupua... Kaikki monivuotiset koristekasvit on omaa tuotantoa ja lisätty omassa puutarhassa jo hyviksi ja kestäviksi osoittautuneista kannoista. Osaan on kirjattu tietoja mistä lähtien ainakin ko kantaa on jo Suomessa kasvatettu, niiltä osin kuin siitä on varmaa tietoa.
Siro, keskikorkea pienikukkainen kaunokainen. Aurinkoinen kasvupaikka, pärjää myös ohutmultaisessa ja kuivahkossa paikassa. Kasvusto hyvin vanhaa kantaa.
AITOUKONHATTU
Tummansininen, lähes violetti kypäräkukka. Vanhaa kantaa, mutta tarkka alkuperä ei tiedossa.
KIRJO-/TARHAUKONHATTU
Kukkii loppukesällä sinivalkoisin "kypärä"kukin. Kasvustojeni alkuperät ainakin 1960 luvulta ja 1800-luvun lopulta.
Molempien lajien kasvukorkeus yleensä yli metri. Viihtyy parhaiten multavassa, ravinteikkaassa maassa auringossa tai puolivarjossa, mutta ei ole kovin kranttu ja sinnittelee melkein missä vaan. Ovat syötyinä myrkyllisiä.
Punalehtinen muoto. Matala suikertava rönsyillä leviävä maanpeitekasvi moneen paikkaan. Parhaimmilllaan puolivarjossa, mutta pärjää aivan hyvin myös auringossa tai varjossa, kunhan paikka ei ole ihan rutikuiva tai märkä. Siniset tähkämäiset kukinnot nousevat matalan lehtikasvuston ylle alkukesällä. Ainavihanna lehdistön korkeus alle 10cm ja kukkatupsut n.20cm. Omaan puutarhaan istutettu 1900-luvun lopulla vanhemmasta kasvustosta.
N. 30cm korkea kaunis piparkakkulehtinen kasvi. Viihtyy melkein missä tahansa, parhaiten multavassa "metsänpohjassa".
Jättipoimulehden lisäksi saatavana hiukan pienempää aitoa jalostamatonta poimulehteä, jota voi käyttää myös terveystuotteena esim. naistenvaivoihin (selvitä tarkoin ennenkuin käytät) ja jonka lehdet ovat minusta jopa jalostettua jättipoimulehteä kauniimmat. Mainoksista tuttu: "Kastehelmikukka"
Vesikasviksi matalaan rantaveteen tai perennaksi muuten märkään paikkaan. Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa savipitoisessa maassa, auringossa tai puolivarjossa. Lehtiruusuke näyttävä n. 30cm korkuinen, harvat kukinnot pienin valkein kukin nousevat korkealle miekkamaisen lehdistön ylle. Kestävä ja leviää hyvin. Kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena.
Pystyversoinen, hopeanharmaa lehdistö ja valkeat kukinnot loppukesällä. Korkeus 30-60cm. Viihtyy kuivassa ja ohutmultaisessakin paikassa auringossa tai puolivarjossa. Kasvusto itselläni 1900-luvun loppupuolelta.
Kaikkien tuntema suloinen kevätkukkija. Alunperin luonnosta puutarhaan levinnyt. Sopii yhtä hyvin luonnomukaiselle nurmialueelle kuin kukkapenkkeihinkin, koska kuihtuu kesän edetessä näkymättömiin.
Anemone ranunculoides - KELTAVUOKKO
Valkovuokon näköinen, mutta keltakukkainen, eikä niin vahva ja voimakkaasti leviävä.
Vaaleanpuna- ja valkokukkaista eli emi- ja hedeyksilöitä. Pieni ja suloinen hopealehtinen kasvi kuivaan ja karuun paikkaan. Alunperin luonnonkasvustoista
15-30cm korkea alkukesällä sinivalkoisin, punavalkoisin tai valkoisin kukin kukkiva matala perenna. Sopii esim. hyvämultaisiin kivikkoryhmiin.
Kasvu (kukinto) korkeus on yleensä 50cm ylöspäin, mutta voi vaihdella esim kasvupaikan mukaan reilustíkin, lehdistä matalampi. Viihtyy parhaiten puolivarjossa hyvässä mullassa, mutta voi tottua monenlaisiin kasvupaikkoihin ja alustoihin. Kukkii kesäkuusta heinäkuuhun eri värit hiukan eriaikaisesti ja osa voi jatkaa heikompaa kukintaa vielä pidempään.
Useita eri värejä ja muotoja. Eri värit ja muodot risteytyvät helposti ja siemenjälkeläiset voivat olla vaikka minkä värisiä ja muotoisia. Emokasvustossa esimerkiksi:
Sininen / tummansininen, osa kukista puolikerrannaisia. Luonnomukaisin muoto, jota peräisin useita paikoista, joista suurin osa hyvin vanhoja eli 1900 luvun alkupuolelta.
Tummanpunaisia /
Tumman violetteja, osa kukista tiheään kerrottuja. 1900 luvun alkupuoliskolta peräisin kahdesta eri paikasta.
Vaaleanpunainen
tiheään kerrottu, hyvin vanhaa kantaa
Vaaleanpunainen, vaalea liila, valkoinen, yksinkertaisia tai lievästi kerrannaisia kukkia. Sekoittunut sekä hyvin vanhoista kasvustoista,
että siemenkylvöistä 1900 luvun lopulta
Vaalean sininen, sini-valkoinen, valkoinen, osa kukista puolikerrannaisia tai kerrannaisia. 1900 luvun lopun siemenkylvöistä.
Aquilegia x risteymät - JALOAKILEIJAT
Ovat huomattavasti vaativampia ja herkempiä kuin lehtoakileijat, mutta kukatkin ovat suurempia ja usein kaksivärisiä ja niissä voi olla keltaistakin väriä.
Isokasvuinen, jopa 1,5m korkea perenna, jota voi käyttää pensaiden tapaan istutuksissa. Kukkii keskikesällä. Hyvin kestävä ja sopeutuvainen, parhaiten viihtyy multavassa, ravinteikkaassa kosteutta pidättävässä maassa, mutta menestyy jopa savimaassakin ja niin auringossa kuin varjossakin.
Ainavihreä hyvin matala pyöreä ja kiiltävälehtinen maanpeiteperenna puolivarjoon tai varjoon humuspitoiseen tuoreeseen maahan esim. puiden tai pensaiden alle. Kukinta keväällä melko mitätön. Myrkyllinen. Kasvusto on vanhaa perua.
VANHA LILAKUKKAINEN
Loppukesällä /syksyllä liilansinisin tähkissä olevin pienehköin asterikukin kukkiva kestävä ja voimakkaasti leviävä vanha perinnekasvi. Korkeus n. 70-90cm. Kahta hiukan erilaista ainakin 1900-luvun puoliväliä vanhempaa kantaa.
ISO SINILILA tai PUNALILA, osittain kerrottu
Kukinnaltaan myöhäisempiä, isompia, osittain jopa kerranisin kukin kukkkivia loppusyksyn värittäjiä. Myös kasvustot hiukan rotevampia.
Erivärisiä ja korkuisia (20-60cm) kasvustoja puanisen ja valkoisen sävyissä. Viihtyvät happamassa maassa ja varjossa tai puolivarjossa. Istutukseni peräisin vuosituhannen vaihteen tienoolta ulkolaisesta taimiaineistosta.
Matala pieni, päivänkakkaramaisin kukin alkukesällä kukkiva vaatimaton pikkuperenna
Iso ja nahkealehtinen, lähes jokapaikan perenna; pärjää hyvin rikkaruohoillekin tai varjossakin. Vaaleanpunaiset tähkämäiset kukinnot kohoavat alkukesällä 30-60cm korkean lehdistön yläpuolelle. Useampia hiukan erisävyisin kukin kukkivia kasvustokantoja 1900 luvun eri aikakausilta.
Lähes jokapaikassa pärjäävä, parhaimmillaan kuitenkin multavassa tuoreessa maassa ja jopa savimaassakin kasvaa hyvin. Viihtyessään hyvin leviävä tiheäkasvustoinen peittoperenna. Kaunis tiheä 20-40cm korkea lehdistä ja vaaleanpunaiset tähkämäiset kukinnot kohoavat sirosti lehdistön yläpuolelle. Kasvustoni peräisin 1980 istutuksesta tuntemattomasta aineistosta.
N. 20-40cm korkea näyttävälehtinen ranta-, suo- ja vesikasvi. Kukinnot näyttävät suuren valkean tukilehden ansiosta. Myrkyllinen. Alkuperäinen Suomen luonnonkasvi.
Caltha Palustris - RENTUKKA
Matalaan rantaveteen, ojanpenkkaan, tai muutoin kosteaan tai märkään kasvupaikkaan. Raikkaan keltaisena keväällä kukkiva ja kauniin munuaismaiset lehdet omaava rentukka on kestävä ja sopeutuvainen. Alkuperäinen Suomalainen luonnonkasvi.
Lehdistö 10-20cm korkuinen, jonka yläpuolelle runsaina ja näyttävinä aukeavat suuret kellokukat loppukesällä. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa, eikä siedä märkyyttä eli oiva kasvi multavaan kivikkoon tai rinteeseen.
LOISTOPEURANKELLO: Terhakkakasvuinen kukintoineen n.40-60cmm korkea, lehdistö matalampi. Komeat isot tummansiniset kukinnot heinäkuulla. Viihtyy auringossa tai puolivarjossa ja monenlaisessa maassa. Leviää rönsyilemällä runsaasti kun viihtyy. Kasvustoni 1900-luvun alkupuolelta peräisin
Campanula lactiflora - MAITOKELLO
Isot vaaleanpunaiset peurankellon kukintoja muistuttavat, mutta harvemmat kukinnot nousevat kasvuston hyvin viihtyessä reilusti yli metrin korkeuteen. Ottaa aikaa ennenkuin kasvi juurtuu ja vahvistuu tarpeeksi ja pääsee oikeuksiinsa, mutta komea ja pitkäkestoinen kukinta loppukesällä palkitsee odotuksen. Kantani alunperin siemenestä 2000-luvun alusta.
Vankkakasvuinen ja melko korkea, n.80-100cm. Parhaimmillaan puolivarjossa multavassa maassa, mutta pärjäilee muuallakin. Kukkii heinäkuussa melko pitkään ja kukinnot suuria ja komeita täynnään jättimäisiä kellokukkia.
VALKOINEN: Näyttävät kukinnot isoilla puhtaanvalkoisilla kelloilla. Erityisen upea valoisina kesäöinä, jolloin oikein hohtaa valkoisenaan. Tämä kanta on aivan puhdasta valkoista! Saatu 1980-luvulla toisesta vanhasta puutarhasta.
Campanula rapunculoides - VUOHENKELLO
Samantyyppinen kuin ukonkello, mutta huomattavasti pienempi, sirompi ja harvempikukkainenkin. Väriltään vaaleahkon sininen. Minulla on kahdesta paikasta peräisin olevaa mm kasvuvoimakkuudeltaan ja kooltaan hiukan erilaista kantaa, enkä ole varma ovatko molemmat vuohenkelloja.
Sekä sini-, vaaleansini- että valkokukkaisia. Alunperin eri paikoilta luonnonkasvustoista puutarhoihin siirrettyjä ja levinneitä valikoituneita kantoja. Melko korkeakasvuinen, mutta siro jättikokoista kissankelloa muistuttava kasvi. Kukkii heinäkuusta lähtien ja melko pitkään ja viihtyy melko karuissakin paikoissa.
Campanula rotundifolia - KISSANKELLO
Alunperin luonnonkasvustoista. Ihana klassinen siro pienehkö kellokasvi karuun kasvupaikkaan, jonka taivaansiniset kellot kahisevat vienosti tuulessa.
Hopeanharmaa matala suikertava mattomainen lehdistö josta valkoiset kukat nousevat pilvimäisenä lehdistön ylle keskikesällä. Maanpeitekasvi karuun ja aurinkoiseen, jopa paahteiseen paikkaan. Kasvustoja peräisin sekä ennen 1900 luvun puoliväliä, että vuosisadan loppupuoliskon istutuksista.
Kestävä, perinteinen, vahva ja vaatimaton perenna, jolla siniset kaunokkikukat ja pitkulaiset lehdet.
Ihanasti tuoksuva siro kevätkukkija. Sopii mainiosti esim. puiden tms alle maanpeiteperennan tapaan, koska lehdistökin on kaunis ja peittävä melko pitkään. Alkuperäinen Suomen luonnonkasvi, josta valikoitu puutarhaan.
Aikaisin jo keväällä keltaisena kukkiva rehevä pehko, joka kesän edetessä kuihtuu lopulta kokonaan
Corydalis solida - PYSTYKIURUNKANNUS
Vanhan 1800 luvun lopun kartanon nurmikolta peräisin ehkä alunperin lähtöisin luonnonkasvustosta. Kukkii violetin sinisin kukinnoin hyvin aikaisin keväällä ja koko kasvi kuihtuu sitten näkymättömiin. Mainio esim. nurmikolla tai perennapenkissä kevätkukkijana, koska ehtii kukkia ja lakastua ennen ruohon ja muiden kasvien kasvua. Saatavilla kukkivana keväällä ja myöhemmin mukuloina.
Korkea ja komeakukintoinen hiukan vaateliaskin perenna, jonka loppukesäisissä suurissa ja mahtavissa kukinnoissa pääasiassa sinisen ja valkoisen sävyjä tai kaksivärisiäkin. Ei pidä kuivasta, eikä märästä vaan hyvämultainen aurinkoinen tai puolivarjoinen lämmin ja tuulensuojainen kasvupaikka on paras. Kanta peräisin 1900-luvun lopun Pasific Giant -siemenkylvöistä.
Näyttävät kukkatertut yksivärisinä tai kirjavina valkoisesta tummanpunaiseen. Osa kukista kerrannaisia. Kasvukorkeus n.40-70cm. Oikeastaan 2-vuotinen, mutta kasvustot säilyvät yleensä useammankin vuoden ja hyvin kylväytyvänä säilyy kasvupaikallaan vuodesta toiseen. Kantani perusta 1990 luvulta siemenkylvöistä, välillä täydennettynä ja on hyvin itsestään säilyvää ja kestävää.
Sekä luonnonvaraisesta kannasta, että vanhoista puutarhoista saatuja ja siemenistä aikanaan kylvettyjä kasvustoja. valkoisen ja punaisen eri sävyissä. Matala kuivien ja aurinkoisten paikkojen siro mattomainen kasvi.
Pieni ja suloinen jo keväällä kukintansa aloittava ja sitä pitkin kesää aina syksyyn asti heikompana jatkava matalahko perenna. Paras kasvupaikka puolivarjoisa tuore ja ravinteikas multapenkki johon vesi ei jää seisomaan. Kahta pitkään Suomessa menestynyttä ja vahvaksi osoittautunutta kasvustoa,
(Dicentra) Lamprocapnos spectabilis - SÄRKYNYTSYDÄN
Ks. L - Kohdalta
Melko korkeaksi kasvava ja keskikesällä näyttävästi kukkiva vanha rohdoskasvi. Lehtiruusukekin jo melko iso ja kukkiva kasvi korkea yleensä toista metriä. Kukinnot loppukesällä valkoisesta
tummanpunaiseen ja usein jotain siltä väliltä. Viihtyy parhaiten kuivahkossa hiekkamullassa auringossa tai puolivarjossa. 2-vuotinen kasvi, eli kukkii toisena kasvuvuotenaan ja emokasvi kuolee usein kukinnan jälkeen, mutta
kylväytyy helposti eli ympäristöön ilmestyy uusia taimia. Jos kuihtuvat kukinnot leikkaa pois, voi emokasvi säilyä ja kukkia uudelleen seuraavana vuonna, eikä silloin kylväydy.
Vanhoihin 1900 luvun alkupuolelta peräisin oleviin kantoihin on osaan sekoittunut muutakin aineistoa.
Keväällä puhtaan keltaisin päivänkakkaramaisin kukin kukkiva matalahko tiiviitä kasvustoja muodostava helppo perenna.
Doronicum plantgineum - ISO VUOHENJUURI
Alkukesällä puhtaan keltaisin isoin päivänkakkaramaisin kukin kukkiva keskikokoinen, (korkeus; lehdistö n.20cm ja kukat yli 50cm) vaatimaton perenna. Kasvaa monenlaisissa paikoissa auringosta varjoon. Kantani saatu 1900 alkupuoliskon puutarhasta.
Vanhastaan rohtona ja koristekasvina käytetty, kuivan ja aurinkoisen paikan, korkea ja pitkään kukkiva hiukan hassunnäköinen hattupää.
Tuttu suloinen pieni ahomansikka on aivan loistava maanpeitekasvi puutarhassa, kaunis niin lehdistöltään, kuin koko kesän kestävällä kukinnallaan ja vieläpä makeita syötäviä punaisia herkkumarjoja. Lehdistö osittain talvivihanta, joten maa ei ole paljas keväälläkään ja leviää viihtyessään tiheäksi matoksi. Kokeile esim. pienien hedelmäpuiden alustoilla tai hiekka-multakivikoissa. Kasvattamani kantani olen valinnut ikivanhan kartanopuutarhan liepeiltä ja se on vahvakasvuinen ja sillä on suurehkot maukkaat marjat.
Tiheä kasvusto, joka peityy keskikesällä kauttaaltaan violetinpunertaviin kukkiin. Pääkukinta kesäkuussa, mutta kukkia senkin jälkeen pitkin kesää syksyyn saakka. Syksyllä lehdet hehkuvanpunaisia. Kasvupaikka aurinkoinen ja niukkaravinteinen, esim. kivikko johon ei vesi jää seisomaan. Kasvustoni peräisin 1900 luvun alkupuolen ja puolivälin istutuksista.
Matalahko (10-30cm) rönsyillä leviävä rehevä ja suurilehtinen kasvusto, joka kukkii häikäisevän loistavan oranssein kukin keskikesällä. Viihtyy parhaiten tuoreessa ravinteikkaassa maassa ja sekä auringossa että hiukan varjoisemmassakin paikassa. Kantani 1900 luvun alun puutarhasta.
Melkein missä vain kasvava ja nopeasti leviävä matala runsaasti rönsyilevä kasvi, jolla siniset kukinnot alkukesällä. sopii hyvin moniin ongelmapaikkoihin ja myös astioihin rönsyilemään reunoilta yli. Piparkakun muotoisissa lehdissä voimakas ominaistuoksu. Vanhasta puutarhasta peräisin, alunperin ehkä luonnosta?
Päivänliljat pitävät syvämultaisesta ja aurinkoisesta kasvupaikasta, mutta pärjäävät myös kuivemmassa ja hiekkaisemmasakin maassa ja puolivarjossa. Märkyyttä eivät siedä. Iso ja mehevä juurakko.
Hemerocallis fulva - RUSOPÄIVÄNLILJA
Kanta 1) Kasvusto pysynyt hengissä hoitamattomassa heinikossa sota-ajoista lähtien ja on alun perin hyvin vanha, jopa 1800-luvulta. Lehdet kauniina tukevina viuhkoina, joiden ylle kukkavarret tiilenpunaisin suurin kukin kohoavat loppukesällä.
Kanta 2) Vanhaa tämäkin, ehkä hiukan rotavmpaa ja voimakkaampi kasvuista
Hemerocallis - KELTAPÄIVÄNLILJA
Kahta eri kantaa:
Kanta 1) Puhtaan keltakukintoinen ja sirompi sekä lehdiltään, että kukinnoltaan kuin toinen keltainen tai rusopäivänlilja. Kukkii myös hiukan aiemmin. Ihana vahva tuoksu! Tämä on peräisin ainakin 1900 luvun alkupuolelta.
Kanta 2) KULTAPÄIVÄNLILJA ? Aavistuksen tummemman keltainen ja korkeampi ja vankempikasvuinen kuin ed. Ei juuri tuoksu. Ilmeisesti 1900 lopulla istutettu ostoaineistosta.
Kaikki kuunliljat viihtyvät parhaiten hyvässä ravinteikkaassa mullassa ja puolivarjossa tai varjossa. Vaatimattomat peruslajit pärjäävät karummassakin maassa hyvin ja pysyvät komeina ja kukkivat syvässä varjossakin, kun taas kirjavalehtiset vaativat vähän paremmat olosuhteet ja kauniina pysyäkseen edes hiukan valoa. Voimakkaassa auringossa kaikkien lajien lehdet menettävät syviä värejä ja niistä tulee hailakoita ja rumia, vaikkakin kasvit hengissä pysyvät kyllä.
Hosta undulata var - HÄMYKUUNLILJA
Vaatimaton ja hyväkasvuinen peruskuunlilja, ei yhtä vaativa kuin jalostetut nykyiset lajikkeet. Lehdistö raikkaan vihreä ja sirohko, n. 0,5m korkuinen ja kukat nousevat sen ylle paljon korkeammalle. Kukkii vaalean liiloilla kukilla heinäkuussa, jotka sopivat hyvin leikoiksikin kuten myös lehdet. Tämä saatu 1980 luvun istutuksesta ja todennäköisesti on paljon vanhempaa perua.
Hosta undulata var. mediovariegata - KIRJOKUUNLILJA
Lehdet keskeltä valkeat. Melko sirot ja kapeahkot lehdet, pienikasvuinen. 1990-luvulta ostoaineistosta
Hosta var. - RAITA/KIRJOKUUNLILJA
Lehdet ulkoreunoilta valkoiset. Sirohkot ja kapeahkot lehdet, keskivoimakas kasvuinen. 1990-luvulta ostoaineistosta.
Hosta var. - RAITA/KIRJOKUUNLILJA
Lehdet ulkoreunoilta vaaleat. Hiukan vankempi kasvuinen ja lehdet leveämmät kuin edellisellä. 1990-luvun ostoaineistosta.
Hosta var. Gold Standart - KELTAKUUNLILJA
Lehtien keskiosta kellanvihreät, keskivoimakaskasvuinen. 1990-luvun ostoaineistosta.
Hosta - SINIKUUNLILJA
Suuret ja leveät pyöreähköt sinivihreät lehdet. Huomattavasti isompikasvuinen kuin muut kuunliljat.
Myös yrttinä käytetty. Siro, kapea lehdistö ja kauniit siniset tähkäkukinnot loppukesällä, jotka houkuttelevat perhosia.