Seuraava teksti perustuu omaan pitkään kanikokemukseeni ja olen nähnyt paljon vaivaa sen eteen, ethän lainaa tai kopio sitä ilman lupaani! (Voit kyllä esim. linkittää suoraan tähän)
MIKSI KANI?
Kani ei "vaadi" niin paljon kuin koira, mutta antaa monesti enemmän kuin esim. pienjyrsijät. Itse vertaan kanin olevan kuin ikuinen koiranpentu; se oppii jonkun verran tapoja, muttei ole täysin luotettava esim. tavaroiden järsimisen suhteen. Se voi oppia myös tulemaan kutsusta luokse yms peruskäskyjä ja sen saa yleensä melko hyvin sisäsiistiksi, pikkuvahinkoja lukuunottamatta. Lisäksi pysyvät koko ikänsä kohtalaisen pieninä, pehmeinä ja suloisina pallukoina 😘
MILLAINEN KANI ?
Ensiksi pitää miettiä millainen kani olisi sopiva juuri itselle ja aikooko tähdätä johonkin tiettyyn harrastukseen, jolloin vaatimukset voivat poiketa "normaalista lemmikkikanista". Puhdasrotuinen kani kelpaa mm. ulkomuotonäyttelyihin, mutta risteytyksenkin kanssa voi harrastaa pet-näyttelyitä, estehyppyä ja paljon muuta.
Lapsiperheessä pitää ottaa huomioon ettei kani ole liian pieni/suuri ja luonne on hyvä, jotta lemmikistä olisi iloa koko perheelle. Oma mielipiteeni lapsiperheelle sopivasta kanista on seuraava: helppohoitoinen (ei esim. kovin pitkäkarvainen tms) ja ehdottomasti kiltti ja hyväluonteinen, kooltaan hieman kääpiörotuja suurempi, jottei jää lasten jalkoihin ja "mene rikki" niin helposti, mutta sopivan pienehkö mahtuakseen lapsellekin syliin = n.2-2,5kg < Sopii aikuisenkin käsivarrelle "vauvaksi" juuri passelisti 😀 (Oma tavoitteeni kasvatuksessa on siis juuri ed.kaltaisia lapsiperheen lemmikiksi ihanteellisesti sopivia kaneja ja tavoitteistani löydät tarkemman selostuksen seuraavalta sivulta)
KANIN SUKUPUOLEN VALINTA
Jos aikoo hankkia vain yhden kanin, on uros hyvä valinta, koska ovat yleensä luontaisesti kesympiä, seurallisempia ja siistejä (kunhan tyttöjä ei ole lähistöllä...) Uroksen voi myös myöhemmin leikkauttaa ja hankkia sen jälkeen seuraa sille, jos tilanne muuttuu.
Useamman kanin haluavan vaihtoehtoina on hankkia uros, jonka leikkauttaa n.puolivuotiaana ja sille sen jälkeen tyttökaveri (leikkaamatonta urosta ja naarasta ei saa pitää ilman tositarkoitusta yhdessä, sillä ne voivat alkaa lisääntyä liian nuorena ja liian tiheästi ja kumpikin voi olla hyvin vahingollista kanien kehitykselle ja terveydelle). Tai sitten useampi naaras kerrallaan (sisarukset tai nuorina yhdistetyt naaraat tulevat tavallisesti hyvin juttuun). Kaksi urosta ei yleensä tule toimeen! (Poikkeuksen voi tehdä aina yhdessä olleet veljekset tai nuorina kastroidut urokset ja jos tilaa on todella paljon , mutta sitäkään en helpolla suosittele)
Joskus naaraatkin voivat kinata, mutta usein auttaa, kun antaa niille lisää tilaa, vähäksi aikaa muuta ajateltavaa (aktiviteetteja, uusia kokemuksia...) tai pitää hetken erossa toisistaan. Toisten pieni jahtaaminen ja alistaminen yms. kuuluu useamman kanin normaaliin laumakäyttäytymiseen ja arvojärjestyksen ylläpitoon.
HANKINTA:
Tärkeintä kanin hankinnassa on varmistua, että kani on terve (nenä ei vuoda, eikä ole ripulia jne.) ja poikasen kyseessä ollen lisäksi tarpeellinen ikä (luovutusikä 8vk), asiallisesti hoidettu ja saanut hyvän ravinnon.
Hyvän alun saanut ja terve kani voi elää helposti onnellisen pitkän (7-10v) elämän, eikä eläinlääkäriä tarvita välttämättä lainkaan 🙂, kunhan hoito ja olosuhteet ovat jatkossakin kunnossa. Mutta ikävä kyllä paljon on päinvastaisiakin tapauksia. (Halpakin eläin voi tulla kalliiksi ja tarina päättyä surullisesti ennenaikojaan, jos ei hankintatilanteessa ole varuillaan, omakohtaista kokemusta on...)
Käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin totutettu, sekä sosiaalisesti hyvin käyttäytyvä kani on lisäksi huomattavasti mukavampi lemmikki, kuin villi, arka tai jopa agressiivinen.
Myös kanin suvusta ja taustoista kannattaa vähän tiedustella, jottei mitään ikäviä yllätyksiä putkahtelisi esiin. Hienoa olisi jos saisi tavata ainakin emän ja todeta mm. sen luonnetta ja kokoa käytännössä. Aina kannattaa käsitellä ja viettää hetki aikaa aiotun kanin kanssa ennen lopullista hankintapäätöstä varmistuakseen miellyttävyydestä.
ASUNTO JA PERUSASIAT:
Asui kani sitten ulkona tai sisällä, pitää sen vedestä ja ruuasta huolehtia päivittäin! (päiväksi voi kanin hyvin jättää yksikseen, kunhan sillä riittää vettä ja heinää)
Kani voi asua keväästä syksyyn ulkona, kun lämpötila on ainakin suurimmaksi osaksi vrk:sta plussan puolella. (Keväällä, jos kani on ollut talven sisällä lämpimässä, totutellaan ulos pikkuhiljaa) Häkin on oltava turvallinen kanille eli kani itse ei saa päästä sieltä pois, eikä kutsumattomat vieraat päästä sisään. Eli käytännössä verkon on oltava petoeläinten pitävää ja myös päällä ja pohjassa on oltava verkko tai sitten alareuna on upotettava syvälle (väh.30cm) maahan. Muista ulkohäkin kunnollinen sateen, tuulen ja auringon suoja kattamalla tarpeeksi iso osa häkistä, sekä koppi tai muu suoja turvaa tuomaan ja lämmittelyyn.
Hyviä, helppoja, käytännöllisiä ja turvallisia ulkohäkkejä on saatavana myös valmiina. Kausi ulkohäkiksi käy hyvin esim. iso koiranhäkki 😉 ja siihen on helppo tuunata suojus vetämällä esim. kestopressu toisen pään yli. Sitä on myös helppo siirtää esim. nurmikolla päivittäin, jolloin kanilla on aina tuoretta ruokaa saatavilla. Tosin tällaisen pienen asunnon lisäksi kanin on päästävä jaloittelemaan usein myös isompaan tilaan.
Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä kanille/kaneille niin iso tarha, että siellä mahtuu liikkumaan jatkuvasti. Tällöin kannattaa tarhasta tehdä myös tarpeeksi korkea, jotta sinne mahtuu myös itse siivoilemaan ja oleskelemaan kanien kanssa. Esim. koiratarha tms elementeistä saa hyvän perustan ja siihen tuunaamalla tiheämmän verkon ja pohjan ja katon.
Huom! Katottomassa aitauksessa tai valjaissa ja narussa voi ulkoilla vain valvonnan alla kanin turvallisuuden takaamiseksi.
Talvipakkasilla kanin asuintilat on oltava soveliaat eli veden saanti on turvattava ja lämpötila ei saa olla liian kylmä tai olosuhteet liian kosteat ja vetoisat. Suomen olosuhteissa tämä tarkoittaa että talvella ei voi asua kokonaan ulkona, ellei kanilla ole vapaa pääsy myös lämpimämpään, kuivaan tilaan tai kunnollinen lämmitetty tarpeeksi tilava koppi tms. Hyvinä ratkaisuina ovat toimineet mm. leikkimökit tai muut rakennukset tarhan yhteydessä, johon kanille on pääsy, vaikkapa rajattuun tilaan, säältä suojaan ja jossa vesi pysyy sulana ja ruoka kuivana. Ulkoilla kani voi toki pakkasillakin ja ne usein myös tykkäävät lumesta, mutta niiden on tarvittaessa päästävä suojaan ja kosteus ja tuuli ovatkin pahempia kanille kuin kuiva pakkanen
. Turkiltaan normaalit ovat säänkestävämpiä, kuin pitkä tai pörrökarvaiset.
🤩 Hyvä kompromissi on häkin yhteyteen tehty jaloitteluaitaus-laajennus (vaikkapa kompostiverkoista), jossa kani voi turvallisesti hyppiä ja juoksennella jatkuvasti ilman valvontaa.
Sisällä pidettäessä kanilla on kätevää olla oma häkki (tarpeeksi tilava! eli yhdelle pienelle väh.100cm, mieluummin enemmän) tai aitaus wc-laatikoineen, mikä on helppo pitää puhtaana ja jossa se voi turvallisesti oleilla yksin ollessaan ja öisin, mutta muutoin sen voi antaa liikkua vapaasti, kunhan sen tekemisiä pidetään vähän silmällä, se kun voi maistella kiellettyjä ja vaarallisiakin kohteita...
Sisäsiisteyteen kani yleensä oppii kohtalaisen helposti; Ennen kanin vapaata liikkumista varmistetaan että se on oppinut tekemään tarpeensa oikean paikkaan (oman häkin nurkka tai wc-laatikko tms). Käytännössä kani saa uudessa kodissaan viettää muutaman päivän pääsääntöisesti omassa häkissä/aitauksessa omaksuakseen sen omaksi paikakseen ja totutellakseen muutoinkiin uuteen ympäristöön rauhassa (Silitellä, seurustella ja sylissä voi tietysti pitää, jotta leimaantuisi omiin ihmisiin, muttei kannata päästää ensimmäisinä päivinä juoksentelemaan paljoa valvomatta). Kun wc:n paikka on hyväksytty sekä kanin, että omistajan taholta ennen vapautta, on jatkossa huomattavasti helpompaa.
Häkin / aitauksen tms. varusteet: Juomapullo tai astia, jossa on aina oltava raikasta vettä tarjolla. Kuivaheinälle teline tms, sitäkin tulisi olla aina tarjolla ja ulkona on huolehdittava ettei heinä kostu ja homehdu. Väkirehulle eli pelleteille tai siemenille kuppi. Kalkki- ja nuolukivi, mineraalien saannin varmistamiseksi (jos kanin ruoka on monipuolista ja sisältää myös laadukasta täysravintopellettiä, voi täysikasvuinen kani olla ilmankin jos ei tunnu tarvitsevan niitä)
Sisähäkissä tms. tarvitaan lisäksi alusmateriaalia ja/tai kuiviketta, ainakin osalle alasta.
Alusmateriaaliksi sopii kutterinlastu, puupalakuivike, räsymatto yms. (EI sanomalehti) ja kuivikkeeksi (jota voi pitää vain wc-astiassa) käy kutterinpuru, puu- tai olkipelletti, paakkuuntumaton ja hajustamaton kissanhiekka, tai erityinen pieneläineläinten wc-kuivike. Puupohjaiset kuivikkeet ovat omasta mielestäni parhaita ja pitävät pissan hajut pois parhaiten.
Ulkona ei luonnollisesti kuiviketta välttämättä tarvita, mutta on silti huolehdittava asuinolojen siisteydestä. Kätevä ulkoasumus on verkkopohjainen helposti ruohikolla siirrettävä kevyehkö, mutta tukeva ja turvallinen häkki > kakat varisevat verkon läpi ja tuoretta syötävää saa jokaisen siirron yhteydessä ;)
Kaikkia kaneja voi ulkoiluttaa kelien salliessa ympäri vuoden esim. valjaissa. Myös sisäkanit voi viedä leudolla säällä hetkeksi ulos talvellakin 😉
RUOKINTA:
-Heinää ja vettä on oltava aina tarjolla ! Jos kani ei syö heinää, kannattaa ensin tarkastaa heinän laatu, että se on sellaista joka kanille maittaa. Syysheinä ym ruohosilput eivät kaneille juuri maistu, vaan heinän pitää olla jokseenkin kortista ja mitä enemmän "yrttejä" (=rikkaruohoja yms). Myöskään muovipussissa pitkään ummehtunut keltainen korsi tuskin maittaa... Hyvä heinä ja sen runsas syönti pitää kanin terveenä ja vailla suolitukoksia.
-Täysravintopellettiä (tai kanin siemensekoitusta) voi pitää jatkuvasti tarjolla (kunhan kani ei ala lihoa) tai sitten annostella esim. 0,3-0,5 dl päivässä. Täysravintopelletin etu on, että siitä ei voi valikoida yksipuolisesti herkkuja vaan joka pelletti sisältää kaiken tarvittavan. Muista varmistaa että valitsemasi ruoka on oikeasti täysravintoa, eikä heinä- tai mitävain-puristeita. -Itse pääsääntöisesti käytän ja olen hyväksi todennut Versele lagan cuni fitin, joka on vieläpä edullista. Ruokaa ei tarvitse kanille myöskään tuputtaa, eli jos kanille ei maistu, se ei tarvitse enempää kuin se on syönyt. Terve eläin ei itseään nälkään tapa! Periaatteessa vähän kuluttava ja sisällä asuva kani voi pärjätä lähes pelkällä heinällä ja vedellä, mutta vastaavasti runsaasti liikkuva tai viileässä asuva tarvitsee paljon energiaa ja siinä tapauksessa voi antaa vaikkapa kauraa lisäenergiaksi.
Päivittäin voi tarjota myös tuoreravintoa; porkkanaa, omenaa, voikukkaa, vuohenputkea, ruohoa yms. Muista; ei myrkyllisiä kasveja, eikä suuria määriä kerrallaan kaalia, perunaa tai muuta mikä voi aiheuttaa vatsavaivoja.
Järsittäväksi voi antaa lisäksi kaneille sopivia kasviskeksejä, kuivaa leipää tai oksia; ympäri vuoden omenan, haavan yms oksia ja lisäksi voi keskikesällä kuivata lehdellisiä kerppuja talvea varten (kiitollisia kuivattavia ovat esim.: omena, vaahtera, koivu, vadelma, maitohorsma) ja vähän kuusenoksiakin voi antaa, (mutta värjää pissan oranssiksi) ...
MUUTA...
Kaninkin kynnet vaativat leikkausta, tarpeen mukaan n.parin viikon -kuukauden välein. Liian pitkät kynnet ovat kanille epämiellyttävät ja voivat revetä. Kannattaa totuttaa kania olemaan esim. sylissä selällään, jolloin kynsien leikkuukin käy helposti. (Meiltä lähteviä kaneja on jo käsitelty ja kynsiä leikattu ed.mainitulla tavalla ja sitä kannattaa jatkaa myös uudessa kodissa) tai jos itseä jännittää toimenpide; toinen voi pitää kania sylissä kanin selkä omaa vatsaa vasten, niin että jalat sojottavat ulospäin ja toinen sitten leikkaa.
Normaaliturkkisia kanejakin voi karvanlähtöaikoina harjailla esim. pehmeäpiikkisellä tiheällä karstalla, muutoin eivät turkinhoitoa juuri kaipaa. Harjakselliset yms. pidempää ja pehmeämpää karvaa omaavat kanit vaativat silloin tällöin tarkistuksen takkuuntumisen varalta; pehmeä poikaskarva, joka takkuuntuu helposti olisi hyvä tarkistaa ja kammata vähintään kerran viikossa ja myöh. karvanlaadun ja tarpeen mukaan. Helposti takkuuntuvaan pehmeään pidempään karvaan sopii mainiosti pyöriväpiikkinen kampa, joka on erityisen hellävarainen ja sillä on helppo selvittää pienet "solmut". Pahasti takkuuntuneet kohdat vaativat sitten saksia...
Kanille voi ja kannattaa sillointällöin tehdä hiukan perusteellisemman tarkastuksen: tarkistaa että hampaat ovat kuluneet sopivasti ja tasaisesti. Yleensä oikeapurentaisella (eli ylähampaat alahampaiden etupuolella) kanilla, joka saa tarpeeksi kuivaa heinää ja muuta kovaa järsittävää, ei ongelmia tule. Vilkaista silmien ja korvien siistiyden, sekä peräpään hajurauhasineen (molemmin puolin sukuaukkoa nivustaipeessa olevat "taskut"). Jos kaikki näyttävät siistiltä (kuten yleensö on) ei niitä kannata alkaa turhaan ronkkia ja putsailla, mutta jos jossain on ylimääräisiä eritteitä, putsataan ne varovasti puhtaalla vedellä kostutella vanulla/vanupuikolla.
Jos on epäilys sisäloisista (=kaneilla oikeasti harvinaisia), kanille voi antaa matokuurin esim. Axilur (annostus 20mg/kg eli n.½koiran annostuksesta, mutta pidempänä kuurina eli voi antaa esim. n.2,5kg kanille 250mg tabusta neljäsosa > 2 tabl. tulee 8 päivän kuuri). Tablettia voi pieniä ja painaa kiinni herkkuun esim. omenanpalaan tai murskata ja sekoittaa veteen ja antaa puhtaalla neulattomalla ruiskulla suuhun... (Axilur:ia käytetään myös pelätyn E.cuniculin hoidossa ja sillä madotus toimii myös vähän kuin ennalta ehkäisynä kyseiseen). Loishäätönä voi käyttää myös el.lääkärin reseptin vaativaa ulkoisesti annosteltavaa Stronghold-liuosta, joka tehoaa samanaikaisesti niin sisä- kuin ulkoloisiin (mm. kanin hilsepunkkiin) ja antaa suojaa myös ennalta ehkäisevästi.
VIELÄ VINKKEJÄ KÄSITTELYYN...
Lemmikkikania kannattaa käsitellä ja sylitellä paljon, jotta suhteesta muodostuu molemmille osapuolille luotettava ja miellyttävä.
Kanin käsittelyssä tärkeätä on rauhallisen varmat ja päättäväiset otteet (monesti eläinten kanssa tekemisissä olleilta lapsilta tämä onnistuu luontaisesti ja siksi kanit ovat usein niin kiltisti heidän sylissä). Jos itseä jännittää, jännittyy kanikin ja sitä alkaa pelottaa jolloin se rimpuilee helposti. Rimpuilevaa kania ei saisi päästää irti, vaan pitäisi pitää tukevasti kiinni kunnes se rauhoittuu, jotta se ei opi vapautumaan kyseisellä tavalla, mikä lisäksi voi satuttaa ihmistä (terävät kynnet ja vahvat takajalat). Kanin ei myöskään saa antaa purra tai näykkiä ihmisiä eli kyseinen toiminta keskeytetään heti torumalla tiukasti; ei, hyi tai murahdus, tarvittaessa estetään kania fyysisesti. Kanin ei tarvitse olla kauhukakara eli siltä voi hyvin kieltää huonoa käytöstä ja vastaavasti palkita hyvää. Kania ei pysty kouluttamaan aivan kuten koiraa, mutta jonkinlainen tapakasvatus sillekin kannattaa antaa; kieltoina ääni tai esim. kovempana keinona suihkepullo ja kehuina silittely, hellyys tai herkku.
Useampaa kania seuraamalla huomaa, kuinka alempiarvoiset lähestyvät johtajiaan pää alhaalla ja johtaja sen jälkeen nuolee tämän päätä. Samaa voi matkia silittelemällä kania pään päältä. Mielestäni ihminen voi hyvin olla kanien arvoasteikossa ylimpänä, ainakin meillä johtajakanitkin reagoivat pään painamisella ihmisten edessä ja silloin niitä kannattaa "palkita" silittelyllä.
Kuten ihmis- ja muilla eläinlapsilla voi nuorella kanillakin olla uhmakausia, jolloin kokeillaan vähän... eli kärsivällisyyttä ja rauhallisen päättäväistä käsittelyä vaan, kyllä ne ohi menevät. 🙃 Lisäksi varsinkin keväällä päivien pidentyessä ja valon lisääntyessä lähtevät hormonit helposti hyrräämään... Oireita helpottaa monesti aktiviteettien lisääminen ja tuttujen rutiinien rikkominen.
”Maalaisjärjellä” pärjää pitkälle kanin hoidossakin, mutta jos on epäselvää kannattaa kysyä neuvoa 😉 .
LISÄÄ TIETOA MYÖS:
Netistä esim.: kaniyhdistys , kaniwiki , sekä puput.net ja petsie -keskustelupalstat (sis. asiantuntemusta, mutta myös huuhaata, kuten kaikki keskustelut)
Teksti:
Taru Lamminen
POIKASIA KANILLANI?
Kasvatukseen käytettävien yksilöiden pitää tietenkin olla niin fyysisesti, kuin psyykkisesti terveitä ja muutenkin sellaisia, että jälkeläisistä voi olettaa tulevan hyviä siinä tarkoituksessa mikä on motiivina poikasten teettämiselle.
ASTUTUS:
Itse suosin luonnonmukaisuutta astutuksessa, mikä samalla voi kertoa yksilöiden ominaisuuksistakin lisää. Eli uros ja naaras yhteen ja periaatteessa lyhyemmän tai hiukan pidemmän tutustumisen jälkeen astuminenkin onnistuu itsekseen. Naaras käytännössä päättää antaako se astua... eli onko aika oikea jne. Hiukan epävarmaa naarasta voi tarvittaessa rauhoitella silittelemällä ja rapsuttelemalla päästä, mutta takapuolen nostosta se päättää itse.
TIINEYSAIKA JA SYNNYTYS:
Noin viikko ennen synnytystä odottavalle naaraalle pitää järjestää sopiva paikka synnyttää eli rauhallinen ja suojaisa. Synnytyspaikan pohjamateriaaliksi on parasta laittaa reilu kerros kutterinpurua. Osa naaraista haluaa synnyttää koppiin (avattava katto ehdoton syynytyskopille), mutta iso osa vain muotoilee pesän heinästä johonkin nurkkaan. Naaras pehmustaa pesän omilla karvoillaan ja synnytettyään peittää poikasensakin niillä. Itse synnytyksessä ei naaras kaipaa apua, eikä seuraa ja se on yleensä ohi hetkessä. Toki seurata pitää sen verran, että jos tulee ongelmia niihin voi puuttua.
POIKASTEN ENSI VIIKOT:
Heti vastasyntyneet poikaset pitää tarkistaa ja jos joukossa on kuolleita tai viallisia ne pitää poistaa, jotteivat kylmetä ja heikennä muita. Ensimäiseen viikkoon ei tarvitse tehdä muuta kuin tarkistaa poikaset päivittäin ja huolehtia emosta. Emolle pitää olla nyt saatavilla vapaasti ruokaa ja vettä ehdottomasti tarpeeksi. Itse laitan tässä vaiheessa myös kalkki- ja suolakiven emolle, jotta se saa täydentää kivennäisiä oman tarpeen mukaan. Noin viikko syntymästä voi vaihtaa pesän alle puhtaat purut (nosta poikaset laatikkoon tms. nosta heinistä yms. tehty pesä varovasti pois, suorita siivous ja asettele takaisin). -Emän pissanurkan tai wc-laatikon siivoushan on suoritettu normaalirytmillä koko ajan. Kun poikaset noin parin viikon iässä jättävät pesän ja alkavat kasaantua milloin mihinkin unille, voi loputkin pesästä siivota pois.
MUUTAMAN VIIKON IÄSTÄ LUOVUKSEEN
Poikasiahan on jo käsitelty syntymästään asti jonkin verran tarkistusten yhteydessä ja muutaman viikon iässä alkaa varsinainen "työ" niiden kanssa. Eli niitä on käsiteltävä runsaasti, totutettava niin hampaiden tarkistukseen kuin kynsien leikkuuseenkin. Myös sukupuolet pitäisi olla jo selvillä. Tämä sukupuolen tunnistus pitää jokaisen, joka poikasia teettää, osata ! Se ei ole mitään salatiedettä, vaan esim. meillä lapsetkin osaavat sen poikasilta katsoa ja on edesvastuutonta myydä kenellekään poikasta, jonka sukupuolesta ei ole tietoa. Kysymällä varmasti löytyy taho, joka voi asian opettaa ;)
Ruokaa pitää poikasilla olla tässä vaiheessa vapaasti ja emonkin pitää antaa imettää niitä väh. kuuden viikon (meillä ihan luovutusikään) ikään asti, jotta suolisto saa kehittyä rauhassa toimivaksi ja suolisto-ongelmilta jatkossa vältyttäisiin. Poikaset myös syövät emonsa papanoita suolistonsa bakteeritoiminnan käynnistämiseksi parin viikon iästä lähtien, alkaessaan syödä myös kiinteää ruokaa.
Viikon-pari ennen luovutusta poikaset voi tarvittaessa vieroittaa emosta, mutta keskenään saavat vielä olla. Nyt on hyvä vaihe kuljetella niitä myös erilaisissa ympäristöissä ja totuttaa mahd.muihin eläimiin ja maailmanmenoon muutoinkin, kun on vielä toistensa tukena ja turvana. Luovutusikä kaneilla on 8vk:a ja niiden on luovutettaessa oltava ikänsä mukaisesti kehittyneitä. ( Ikävästi tulee jatkuvasti vastaan poikasia, jotka on vierotettu ja luovutettu uuteen kotiin liian aikaisin esim jo 1kk:n iässä ja niiden elämä ei usein suju ihan toivotulla tavalla :( )